Eteläintianvinttikoira
| Eteläintianvinttikoira | |
|---|---|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Intia |
| Alkuperäinen käyttö | ketun, sakaalin, villisian ja kauriin metsästys |
| Nykyinen käyttö | metsästys |
| Muita nimityksiä | Poligar Hound, Polugar Dog, Polygar Dog, Greyhound of Southern India, Segugio dell'India del Sud a Pelo Corto |
| FCI-luokitus | ei FCI-rotu |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 18-20 kg |
| Säkäkorkeus | 66 cm |
| Väritys | violetti |
Eteläintianvinttikoira eli Poligar Hound on intialainen koirarotu, jolla ei ole FCI:n tunnustusta.
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eteläintianvinttikoira muistuttaa lurcheria[1][2] tai sileäkarvaista salukia[3], sillä erotuksella että ensin mainitulla on erittäin vähäinen ja ohut karvapeite, jonka läpi näkyy violetti iho[1][2]. Myös kirsu on väriltään hyvin vaalea.[2] Vähäinen karva on laadultaan karkeaa, jäykkää ja kovaa. Säkäkorkeus on noin 66 cm ja paino noin 18-20 kg.[3]
Luonne ja käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rotu on kuuluisa kyvyistään pitkän matkan juoksussa, mutta se on valitetavasti myös rakenteeltaan heiveröinen.[3]
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rotua esiintyy enimmäkseen Chennain alueella.[1] Nimitys Poligar Hound tulee Etelä-Intian sotilaspäälliköistä, jotka jalostivat sen alun perin ketun, sakaalin, villisian ja kauriin metsästykseen.[1][2] Aluksi sillä metsästettiin villisikaa, mutta sen tehtävä laajeni myöhemmin ylipäänsä paikallisen riistan metsästämiseen ja työskentelyyn pitkän matkan juoksijana.[2] Vuonna 1864 englantilainen eläinlääkäri William Youatt kuvaili eteläintianvinttikoiraa seuraavasti:[1][2]
- Dakhunin (Deccanin) alueella on koira, jolla on niin lyhyt karvapeite, että se näyttää karvattomalta. Sitä kutsutaan polugarinkoiraksi.
Nykyisin rotua tapaa melko usein Madrasin alueella.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 48. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
- ↑ a b c d e f g Canton, Mario. Levrieri e segugi primitivi, s. 280-281. Antonio Crepaldi Editore, 2012: Porto Viro, Italia.
- ↑ a b c Hancock, David. Sighthounds - Their Form, Their Function and Their Future, s. 111, 114. The Crowood Press: Ramsbury, Marlborough, Wiltshire, 2012. ISBN 978-1-84797-392-4.