Essequibo
Essequibo | |
---|---|
Essequibon valuma-alue |
|
Maanosa | Etelä-Amerikka |
Maat | Guyana |
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
Valuma-alue | Essequibon vesistö |
Pinta-ala | 154 175 km² |
Joen uoman kohteita | |
Alkulähde | Acaraivuoret |
Laskupaikka | Atlantti |
Mittaustietoja | |
Pituus | 1 010 km |
Keskivirtaama | 2 104 kuutiometriä sekunnissa |
Muuta | |
Muualla | Wikimedia Commons |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Essequibo on Guyanan pisin joki, jonka valuma-alue ulottuu kuitenkin Brasiliaan ja Venezuelaan. Joki on hieman yli tuhat kilometriä pitkä ja päättyy leveään Atlanttiin laskevaan estuaariin.
Reitti ja valuma-alue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Essequibon lähde on Acaraivuorilla Guyanan eteläosassa lähellä Brasilian rajaa. Vuoristo on matalahko ja kostea ylänköalue, josta Essequibo virtaa pääosin pohjoiseen metsien ja savannien halki Atlanttiin.[1] Sen pituus on kaikkiaan 1 010 kilometriä, ja se on Guyanan pisin joki ja pisin joki Amazonin ja Orinocon välissä.[2]
Essequibon sivujoista suurimpia on Rupununi, Potaro, Mazaruni, Siparuni, Kiyuwini, Konawaruk ja Cuyuni. Essequibo laskee Atlantiin 32 kilometriä leveän estuaarin halki. Joen uoma jakaantuu estuaarissa useaan haaraan, joita erottaa toisistaan matalat saaret.[1]
Essequibo valuma-alue ulottuu Guyanan lisäksi Venezuelaan ja Brasiliaan. Alueen pinta-ala on 154 175 neliökilometriä, ja sen keskimääräinen sadanta on 2 174 millimetriä vuodessa.[3]
Historia ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Essequiboa voi käyttää pienet merialukset aina Barticaan asti, joka on 80 kilometrin päässä rannikolta. Nimensä joki on saanut vuonna 1616 perustetusta hollantilaisten Essequibon siirtokunnasta.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Essequibo River (Guyana) 7.2.2021. LAC Geographic. Viitattu 4.12.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Essequibo River Encyclopedia Britannica. 30.11.2023. Viitattu 4.12.2023. (englanniksi)
- ↑ ”Water System Information Sheets: Southern America”. Teoksessa Transboundary Waters: A Global Compendium, Volume 6-Annex C, s. 172. Nairobi: UNEP, 2016. ISBN 978-92-807-3531-4 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 4.12.2023). (englanniksi)