Esko Syvinki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Esko Edvard Syvinki (s. 10. joulukuuta 1943 Ruovesi) on suomalainen säveltäjä, pianisti ja harmonikansoittaja.[1][2]

Syvinki opiskeli sävellystä Aulis Sallisen ja Einojuhani Rautavaaran johdolla. Hän opiskeli myös musiikin teoriaa Jouko Tolosen luennoilla, sekä pianon- että sellonsoittoa Riitta Parikan ja Timo Hanhisen oppilaana. Hän suoritti Sibelius-Akatemiassa musiikin teorian diplomin vuonna 1974 ja sävellysdiplomin 1979. Syvinki oli vuosina 1974–1981 lehtorina Päijät-Hämeen/Lahden konservatoriossa ja siirtyi tämän jälkeen Tampereen konservatorioon. Hän toimi siellä musiikin teorian ja säveltapailun yliopettajana vuosina 1982–1995.[1] Syvingin johdolla ovat opiskelleet muiden muassa Jukka-Pekka Saraste, Paavo Kiiski, Harri Vuori, Juha Leinonen[3] ja Risto Pelli.[4] Syvinki on myös julkaissut oppimateriaaleja yhteistyössä Eero Hakkaraisen kanssa.[2]

Syvingin teosten joukossa ovat kaksi pianokonserttoa (1977, 1982), sellokonsertto (1979), harmonikkakonsertto (1984), viulukonsertto (1996) sinfonietta jousille (1976) ja sinfonia (1988).[1] Hänen teoksiaan on otettu suomalaisten orkesterien ohjelmistoihin.[5]

  1. a b c Otavan Musiikkitieto A–Ö, toim. Keijo Virtamo, uudistetun laitoksen 1. painos. Helsinki: Otava 1997 ISBN 951-1-14518-5
  2. a b Syvinki, Esko Kansalliskirjaston hakupalvelu, viitattu 1.1.2023
  3. Porilaissäveltäjä Juha Leinonen sai levyn julki merkittävältä kustantajalta, nyt ehdolla vuoden levyksi Sini Kuvaja, Satakunnan Kansa 21.1.2020, viitattu 1.1.2023
  4. Risto Pellin hengellinen sävelkattaus kuullaan Tammelassa Forssan Lehti 16.3.2018, viitattu 1.1.2023
  5. Merikanto on kauden suosituin konserttosäveltäjä Seppo Heikinheimo, Helsingin Sanomat 3.10.1993, viitattu 1.1.2023