Esko Iisalo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Esko Ilmari Iisalo (7. maaliskuuta 1930 Turku – 9. joulukuuta 2021 Turku)[1] oli suomalainen farmakologi ja professori.[2]

Iisalon vanhemmat olivat rehtori Yrjö Johannes Iisalo ja Salli Maria Lehtoranta ja hänen puolisonsa vuodesta 1956 oli lääketieteen lisensiaatti Eila Ulla Marjatta Lappalainen. Iisalo tuli ylioppilaaksi Turun suomalaisesta lyseosta 1948 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1955, tohtoriksi hän väitteli 1962. Sisätautien erikoislääkärin pätevyyden Iisalo sai 1961.[2]

Iisalo oli Turun yliopiston kliinisen farmakologian professori 1986[3]–1992. Hän tutki hermoston farmakologiaa[4].

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 16.1.2022, s. C 12
  2. ↑ a b Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 191. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
  3. ↑ Facta 2001, Täydennysosa 1990, WSOY 1990, s. 285
  4. ↑ WSOY Iso Tietosanakirja 3. osa, s. 355, WSOY 1997

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Esko_Iisalo&oldid=20710611”