Eskil Peura

Eskil William Peura (7. kesäkuuta 1906 Oulu – 23. kesäkuuta 1971 Turku) oli suomalainen kenraalimajuri, jonka aselaji oli ilmatorjunta.

Peura osallistui Suomen sisällissotaan 1918 valkoisten puolella lähettinä. Hän kävi kadettikoulun 1926–1928 sekä Sotakorkeakoulun 1933–1936 (ye-upseeri 1937). Hän toimi patterinpäällikkönä KTR 3:ssa 1928–1933. Vuonna 1936 hän toimi ye-upseerina Ilmatorjuntarykmentissä ja 1937–1938 Kuopion teollisuuspiirin päällikkönä. Talvisodan aikana hän toimi teknisen toimiston päällikkönä Ilmatorjuntarykmentti 1:ssä. Vuodesta 1941 hän toimi VII armeijakunnan ilmatorjuntakomentajana ja vuodesta 1943 ilmatorjuntaosaston päällikkönä ilmavoimien esikunnassa.

Jatkosodan jälkeen Peura toimi Ilmatorjuntarykmentti 2:n komentajana 1944–1952. Pääesikunnassa toimistopäällikkönä hän toimi 1953. Kouvolan sotilaspiiriä hän johti 1954–1955. Uransa päätteeksi Peura toimi ensin ilmapuolustuksen tarkastajana 1959–1960, ja tehtävänimikkeen muututtua ilmatorjuntatarkastajana 1960–1966.

Peura oli Ilmatorjuntamiehet ry:n puheenjohtaja 1940–1944 sekä Helsingin asevelipiirin piiritoimikunnan ja Lahden kirkkovaltuuston jäsen 1949–1953.

Ylennykset: Reservivänrikki 1926, vänrikki 1928, luutnantti 1930, kapteeni 1935, majuri 1940, everstiluutnantti 1942, eversti 1954, kenraalimajuri 1959.

Eskil Peuran vanhemmat olivat liikkeenharjoittaja Viljam Peura ja Gustava Karttunen ja puoliso vuodesta 1937 Salli Lehtonen. Rovasti, päätoimittaja ja kristillinen kirjailija Einari Peura (1902–1955) oli hänen veljensä.