Esinetalletus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Talletus on sopimus, jolla talteenottaja sitoutuu säilyttämään tallettajan irtainta omaisuutta ja antamaan aikanaan omaisuuden takaisin tallettajalle tai hänen oikeudenomistajilleen. Talletuksesta voidaan periä korvaus tai se voi olla vastikkeetonta.

Säilytettäväksi jätetty omaisuus on tavallisesti rahaa, arvoesineitä tai arvopapereita, ja säilytyspalveluja tarjosivat aiemmin yleensä pankit. Myös päällysvaatteiden jättäminen vartioituun vaatesäilytykseen on talletussopimus.

Säännökset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talletuksen oikeussäännökset ovat kauppakaaren 12. luvussa. Tallettajan oikeus saada omaisuutensa eli talletusesineensä takaisin tuottoineen on luonteeltaan esineoikeus, ei saamisoikeus, joten se ei vanhene eikä sitä tarvitse valvoa talteenottajan konkurssissa. Talteenottajan ei tarvitse viedä esinettä takaisin tallettajalle, vaan tämän pitää noutaa esine itselleen, sillä kyseessä ei ole esinelaina.

Talteenottajalla ei ole oikeutta käyttää talletettua omaisuutta, paitsi mikäli tästä on nimenomaisesti erikseen sovittu. Annettu käyttöoikeus ei kuitenkaan muuta talletusta varsinaiseksi lainaksi. Talteenottajan on huolehdittava talteenuskotusta omaisuudesta "kuin omastaan" ja hänen on palautettava talletettu esine (tallekalu) samassa kunnossa kuin se oli talletettaessa. Jos talletettu omaisuus tuhoutuu tai vaurioituu ja tämä johtuu talteenottajan tuottamuksesta tai varomattomuudesta, hän on velvollinen korvaamaan vahingon, mutta jos vahinko johtuu tapaturmasta, talteenottaja on vastuusta vapaa ja esineen omistaja joutuu kärsimään itse vahingon seuraukset.

Talletusmuotoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erilaisia talletusmuotoja ovat

  • Epävarsinainen talletus, mikä tarkoittaa, että talteenottaja saa antaa säilytettäväksi annetun tavaran sijasta takaisin toisen samanlaisen ja samanarvoisen esineen.
  • Varsinainen talletus, mikä tarkoittaa, että talteenottajan on annettava takaisin nimenomaisesti sama esine, joka on annettu talteen.
  • Avoin säilytys tarkoittaa, että varsinaisen säilytyksen lisäksi talteenottaja huolehtii myös esimerkiksi korkojen, kuoletusten ja osinkojen perinnästä.
  • Karttuva säilytys on kyseessä silloin, kun talteenottaja hankkii säilytettävän omaisuuden tuotoilla ja myyntituloilla uusia arvopapereita tallettajan ohjeiden mukaan.
  • Suljettu säilytys tarkoittaa, että talteenottaja vastaa ainoastaan omaisuuden säilyttämisestä.
  • Otavan iso tietosanakirja, Otava 1960–1965.
  • Iso tietosanakirja, WSOY 1995–1997.
  • Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa I palsta 816.
  • Nordisk familjebok, 2. laitos. Nordisk familjeboks förlags aktiebolag, Stockholm 1904–1926.
  • Kauppakaari, 12. luku
  • Juntunen, Jouko: Vaatesäilytyssopimus. Pro gradu -työ. Turun yliopisto, Oikeustieteellinen tiedekunta. Turku 2008.