Esineellistäminen (kohtelu)
Esineellistäminen on epäinhimillistämisen muoto, jossa ihmistä kohdellaan esineenä, välineenä tai tavarana, jota voidaan omistaa, katsella, kosketella tai liikutella.[1][2]
Esineellistettyä ihmistä voidaan käyttää hyväksi tai halveksua, tai häntä voidaan ihastella. Esineellistetyllä ihmisellä ei kuitenkaan ole yksilöllisiä ominaisuuksia, eikä hänen omista tuntemuksistaan tai toiveistaan välitetä.[2]
Esineellistetty ihminen voi olla esimerkiksi orja tai seksiobjekti.[1] Feministit puhuvat esineellistävästä miehisestä katseesta, jossa nainen nähdään kauniina seksuaalisen halun kohteena.[1][2] Hänen seksuaaliset osansa ja toimintonsa erotetaan hänen persoonastaan ja alennetaan pelkiksi välineiksi, tai ne nähdään edustavan häntä kokonaisuudessaan.[1]
Filosofi Martha Nussbaum on tunnistanut seitsemän esineellistämisen tasoa, jotka tosin eivät esiinny aina samanaikaisesti kaikissa tapauksissa.[1]
- Välineellisyys
- Autonomian kiistäminen
- Toimettomuus
- Korvattavuus
- Kajottavuus
- Omistettavuus
- Subjektiivittomuus
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Volpato, Chiara & Andrighetto, Luca: Objectification International Encyclopedia of the Social & Behavioral Sciences (Second Edition). 2015. Science Direct. Viitattu 1.7.2024.
- ↑ a b c Rosa Meriläinen: Ihminen esineenä Etelä-Suomen Sanomat. 7.9.2013. Viitattu 1.7.2024.