Esiharappalaiset kulttuurit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Varhaisia Induslaakson alueen kulttuureja noin 3300–2600 eaa.

Esiharappalaiset kulttuurit olivat Indus-kulttuurin eli Harappa-kulttuurin edeltäjäkulttuureja, joita oli monta Etelä-Aasiassa. Indus-kulttuuri oli varhainen kaupunkisivilisaatio nykyisen Pakistanin ja Intian alueella Indus-joen varrella 2600–1900 eaa. Se tunnetaan säännöllisesti rakennetuista kaupungeistaan.

Vaikka monet ovat ajatelleet induskulttuurin, Intian ja Pakistanin alueen varhaisen kaupunkisivilisaation, ilmestyneen äkkiä, kulttuuri on löytöjen mukaan kehittynyt asteittain kivikautisesta kulttuurista. Pääpiirteittäin kehitys jaetaan kahteen vaiheeseen:

  1. Ensimmäiset maatalouskylät n. 7000–5500 eaa. :Mehrgarh, Bhirrana
  2. Alueellinen kehitys noin 5500–2600 eaa. paikalliskulttuureja, Balakot, Amri, Hakra/Ravi ja Kot Diji-vaiheet.

Joiltakin induskulttuurin paikoilta on löydetty esiharappalainen ja varhaisharappalainen vaihe. Esimerkiksi Harappasta löydetään esiharappalainen Ravi-kausi 3300 (3500?) – n. 2800 eaa. kausi ja varhaisharappalainen Kot Diji -vaihe n. 2800–2600 eaa. Linnoittaminen oli tyypillistä jo esi- ja varhaisharappalaisille keskuksille. Kirjoitus syntyi Ravi-kaudella, jolloin väestötiheys Induksen laaksossa kasvoi. Tällä kaudella eri kulttuurien samankaltaisuus kasvoi.[1]

Varhaiset maanviljelijät 7000–5500 eaa.

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Induskulttuuria edeltävät varhaiset löytöpaikat ovat Belutshistanin vuorilla ja lähialueilla.

Lähi-idässä siirryttiin maanviljelyyn viimeistään 8500–6000 eaa., ja pian syntynsä jälkeen maanviljely levisi itäänkin päin ja saapui Induslaakson vuorten rinteille. Monet muutkin kulttuuripiirteet näyttävät levinneen lännestä varhaisen Induskulttuurin alueelle.

Nuorempi eli uusi kivikausi alkoi Belutshistanissakin 7000 eaa., saviruukut joskus 6000 eaa. Näin alkoi 6000–4000 eaa. vallinnut maatalouskylien kausi. Alusta lähtien taloja tehtiin mutatiilistä, ja kauppa kukoisti. Kylässä mutatiiliset pyöreät ja neliskulmaiset talot olivat sikin sokin.

Kehitystä kivikaudesta alkaen valottavat parhaiten Mehrgarhin löydöt, jotka kertovat Belutshistanin maanviljelykulttuurin kehityksestä vuodesta 7000 eaa. paikka on Bolanjoen varrella, 30 km nykyisestä Sibin pikkukaupungista. Mehrgahr I n. 7000 eaa. oli esikeraaminen, neoliittinen kulttuuri. Viljeltiin mm ohraa, kasvatettiin lampaita.

Keramiikka otettiin käyttöön 6000–5500 eaa. (II)selvennä. Nauta, puuvilla, tiilirakenteita, ihmisen savikuvia, lapis lazuli -kauppaa Iranin kanssa.

Varhaisen viljelykylän keskiala oli noin 2,7 ha. Suurin kylä oli tuolla ajalla noin 12,5 ha. Tämmöinen oli esimerkiksi Kili kul Mohammad-vaiheen Tharo Hill Sindhissä[2].

Alueellistuva kehitys alkaa 5500 eaa.

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viimeistään noin 5500 eaa. paikalliset kulttuurit näkyvät eri keramiikkatyyleinä. Noin 5000 eaa. asutus alkoi olla pysyvää.

Belutshistanin kulttuuri siirtyi noin 4500 eaa. Induksen tasangolle ja dreija otettiin käyttöön noin 4300 eaa. Kylät kasvoivat ja niiden luku lisääntyi. Niinpä Togau-vaiheessa noin 4300–3800 eaa. oli jo ainakin 7 suurta yli 10 ha kylää. Suurin kylä oli Quetta Miri, jonka ala oli 23 ha.[3] Asutus oli yhä Belutsistanin vuorilla[4]. Kylän keskikoko oli 3,5 ha.[5].

Linnoitettuja kyliä 4000 eaa.

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoteen 4000 eaa. mennessä viljelykyläasutus alkoi levitä Induksen tulvatasangolle. Kulttuuri jakautui eri alueisiin.

Noin 4000 eaa. maanviljelijät levittäytyivät Belutsistanin ylempiin osiin ja alempaan Sindiin. Näihin aikoihin syntyi Indus-laaksoon kasvavia keskuksia[6]. Maanviljelyasutuksia syntyi Brahuin kukkuloille, Zhob-joen laaksoon ja makranin rannikoille, näitä sanotaan Nalin, Zhobin ja Kullin kulttuureiksi. Nämä kulttuurit erosivat huomattavastikin toisistaan. Nalin kulttuuri teki punaista keramiikkaa ja hautasi kuolleensa maahan, Kullin kulttuuri poltti vainajansa ja teki kivistä viivakuvioita sisältäviä pieniä laatikoita.

Hieno maalattu ja kiillotettu keramiikka ilmestyi 4000 eaa.:n jälkeen. Luultavimmin tavaroiden merkitsemiseen tarkoitetut sinetit tulivat pian tämän jälkeen. Maalaamaton keramiikka noin 3600 eaa. jälkeen. Kupari otettiin käyttöön n. 4800 eaa. (Mehrgarh III, khalkoliittinen kausi), levisi laajalle vasta n. 4000 eaa.[7]

Noin 3800 eaa. alkoi Hakra-Kechi Beg -vaihe. Tällöin Hakran kulttuuri vallitsi pääosin Bahawalpurissa ja lähialueilla. Siihen liittyi 10 yli 20 ha suuruista kylää ja 13 10–20 ha kokoista kylää. Suurin oli Chambrawala Ther, jonka ala oli noin 35 ha[8] Kylän keskikoko oli 6,6 ha. Hakra-kyliä oli noin sata[4]. Samaan aikaan Kachi Bagin vaihe vallitsi Balutsistanissa. Siellä suurin kyylä oli Dabar Kot 24,3 ha, yli 20 ha kyliä 3 kpl, 10–20 ha kyliä 8a kpl[9].

Esiharappalainen vaihe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Esiharappalaisia löytöpaikkoja 3200–2600 eaa. Suuret keskukset syntyivät ja kulttuuri yhtenäistyi lopussa.

Noin 3500 eaa. alueelle levisi esiharappalainen kulttuuri, johon liittyi lapis lazuli -kauppa. Tähän liittyvät Mehrgarhin kaudet IV-VI. Esiharappalaiseksi voidaan sanoa Ravi-vaihetta eli Hakra-vaihetta, jolloin kulttuuri kehittyi voimakkaasti muun muassa Hakra-joen alueella. Ehkä varhaisin Indus-kirjoitus on vuodelta 3500 eaa. Harappasta[10].

Harappa 1 ja 2-vaiheista 3300–2800 eaa. on löydetty ruukunsirpaleita, joissa on Indus-kirjoituksen näköisiä merkkejä[11]. Niinpä Indus-kirjoituksen alku sijoittuu Ravi-vaiheeseen ehkä n. 3300 eaa.[12], samoihin aikoihinhan Mesopotamiassa, Elamissa ja Egyptissä omaksuttiin kirjoitus. Mutta näissä varhaisissa kirjoituksissa ei ollut montakaan merkkiä.

Belutshistanissa oli kaksi kulttuuria noin 3000:

  1. Aluksi pohjoinen Zhobin punakeramiikkakulttuuri, joka myöhemmin jäi etelän Quettan, Amri Nalin ja Kullin kulttuureiden taustalle.
  2. Amri oli läntisellä Indus-joen sivustalla oleva esiharappalainen linnoitettu kaupunki tai kylä, joka kukoisti noin 3600–3300 eaa. Se tuotti omaa keramiikkatyyppiään ja oli alaltaan 8 hehtaaria. Talot oli tehty mutatiilistä ja kivistä, ja niissä oli monta huonetta, tasaiset lattiat ja ovia. Kivistä tehtiin suorakulmaisten talojen perusta. Rakennustiilien kokoa ei oltu standardoitu niin kuin myöhemmässä induskulttuurissa.[13] Noin 2500 eaa. kaupunki paloi.

Varhaisharappalainen vaihe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupunkisuunnittelun ajatus on esiintynyt Kot Dijissä jo ennen 2600 eaa. Klassisen induskulttuurin synty tapahtui Kot Dijin, Rehman Dheri ja Banawalin kolmiossa välillä noin 2700–2600 eaa. Noin 2600 eaa. ilmestyi Rehman Dheriin, jonka ala oli 22 hehtaaria ja asukasluku 12 000, pohjois-etelä-asemakaava.[13] Kunalissa tehtiin ensi kertaa tiiliä esiharappalaisten ja harappalaisten standardien mukaan. 2920–2550 eaa. Kalinbanganissa otettiin keinokastelu käyttöön, ja tiilten vakiomitat 3:2:1, joka edelsi Induskulttuurin myöhempiä 1:2:4 mittoja. Banawalissa on merkkejä aikaisemman asutuskerroksen tuhoutumisesta, ja uusien säännöllisempien rakentamisesta, ja puolustusvalleista. Kirjoitusta sisältävät Indus-sinetit ilmaantuivat vasta Harappa 3A-vaiheessa.

Paikalliset kulttuurit 3200–2800 eaa.

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuorilla, Sindhissä ja Punjabissa vallitsi Kot Dijin perinne. Suurin Kot Diji -vaiheen asutuskeskus oli Harappa, jonka ala oli tuolloin 40 ha. Monia suuria keskuksia oli Bahawalpurin osavaltiossa Länsi-Punjabissa. Yli 20 ha keskuksia oli 5, 10–20 ha keskuksia 11.[14]. Kot Dijin paikkoja on löydetty yhteensä 111, ja keskimääräinen ala on 6,3 ha.[15] Idempänä Punjabissa, Rajasthanissa ja Haryanassa vallitsi Siswalin traditio. Tältä ajalta on Kalibangan I. Sen suurin keskus oli Rakhigarhim, jonka ala oli 40 ha. Yli 20 ja keskuksia oli 2, yli 10 ha keskuksia 7. Mutta pieniä paikkoja oli suuri määrä. Paikkoja oli 165, joitten keskikoko oli 4,3 ha.[16] Quettan lähellä oli Damb Sadaatin kulttuuri. Sen suurin keskus oli 23 ha Quetta Miri. Tämä oli ainoa yli 20 ha keskus. Mundigak 18,75 ha ja Kranai Hill 10,7 ha. olivat ainoat muut yli 10 ha keskusket. Puolet asutuksista alle 1 ha.[17]. Asutusten keskikoko 2,64 ha, löytöpaikkoja 37.[18].

Etelä-Balutsistanissa, Sindhissä ja Gujaratissa vallitsi Amri-Nalin perinne. Ainakin 164 paikkaa on löydetty. Niiden keskikoko on 3,67 ha.[19]. Suurimpia löytöpaikkoja olivat Gurajarin Dholavira, 30 ha ja Balutshistanin Las Belan alueen LB-1 22 ha. Kaksi yli 20 ha paikkaa. Kuusi 10–20 ha paikkaa. Nimikkopaikan Amrin ala 8 ha, Nalin ala 5,7 ha.[20]. Amrista on löydetty varhaisia villiaaseja, joita tuohon aikaan käytettiin hevosen sijasta. Amrin-Nalin perinteen lisäksi Gujaratissa oli Anartan kuparikautista keramiikkaa, Pre-Prabhasin Somtnathissa ja Padrin esiharappalaista asutusta.[21].

Varhainen riisin viljely

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riisi tunnettiin Idusjoen-Gangesjoen jokivarsilla jo 7000–6000 eaa. mutta yleisemmin sitä viljeltiin vasta 3000–2500 eaa.[22].

Esiharappalaisen kulttuurin jako

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ajoitus Vaihe Aikakausi
7000–5500 eaa. Mehrgarh I (esikeraaminen neoliittinen) Varhainen ruoantuotantokausi
5500–3300 Mehrgarh II-VI (keraaminen neoliittinen) Alueellistuva kehitys
5500–2600
3300–2600 Varhaisharappalainen (Varhaispronssikausi)
3300–2800 Harappan 1 (Ravi-vaihe eli Hakra-vaihe)
2800–2600 Harappan 2 (Kot Diji-vaihe, Nausharo I, Mehrgarh VII)
2600–1900 Harappa-vaihe (Induslaakson sivilisaatio) Yhtenäistymisen kausi
2600–2450 Harappa 3A (Nausharo II)

Possehlin aikajako

Ajoitus Vaihe[23] Aikakausi Muuta
7000–5000 eaa. Kili Varhaisneoliittinen Esikeraaminen , Mehrgarh, Asutus pääosin vuoristossa. Alle 200 000 as[24]
5000–4300 eaa. Burj Keraaminen, "Esiharappalaisen" alku. Noin 0,5 miljoonaa as.
4300–3800 eaa. Togau Kehittynyt neoliittinen Jopa 1,2 miljoonaa as.
3800–3200 eaa. Hakra-Kechi Hakran keramiikka. Asutus siirtynyt osin tulvatasangolle. jopa 2 miljoonaa as.
3200 eaa. – Varhaisharappalainen Amri, Kot Diji

S. P. Guptan käyttämä aikajako

Vaihe Löytöpaikka
Kerrostumanumero 		Ajoitus
Muodostava vaihe Mehrgarh-IV-V noin 4000–3500 eaa.
Varhaisvaihe Kalibangan-I noin 3500–2800 eaa.
Siirtymävaihe Dholavira-III n. 2800–2600 eaa.

Dikshitin käytämä jako[25]

  • I neoliittinen 7500–6000 eaa.
  • II 6000–4500 eaa. siirtymävaihe maakuoppa-asunnoista maanpäällisiin
  • III 4500–3000 eaa. varhaisharappalainen
  • IV 3000–1800 eaa. harappalainen
  • V 1800–1600 eaa. myöhäisharappalainen

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Indus age : the beginnings / Gregory L. Possehl. Philadelphia : University of Pennsylvania Press, 1999. ISBN 0-8122-3417-0
  1. ↑ Harappan culture countrystudies.us. Viitattu 2.6.2023.
  2. ↑ Possehl 1999, s. 471, 473
  3. ↑ Possehl 1999, s. 494
  4. ↑ a b Possehl 1999, s. 496
  5. ↑ Possehl 1999, s. 498
  6. ↑ Spatio-temporal analysis of the Indus urbanization Kavita Gangal, M. N. Vahia, R. Adhikari, CURRENT SCIENCE, VOL. 98, NO. 6, 25 MARCH 2010
  7. ↑ Indus Script Ancient History Encyclopedia. Viitattu 4.6.2016.
  8. ↑ Possehl 1999, s. 532
  9. ↑ Possehl 1999, s. 524
  10. ↑ 'Earliest writing' found BBC News Sci/Tech. Tuesday, May 4, 1999. BBC Online Network.
  11. ↑ Bibliotheca Alexandrina calligraphy center shangrilapublications shangrilagifts paper Shangri-La Indus Harappan Script and Ancient Chinese Jia-Gu-wen Comparison by Sheldon Lee Gosline for Alexandrian Library Conference April 2005.: Shangri-La Indus Harappan Script and Ancient Chinese Jia-Gu-wen 甲骨文 Comparison by Sheldon Lee Gosline for Alexandrian Library Conference April 2005 Bibliotheca Alexandrina Calligraphy Center shangri-la.0catch.com. Arkistoitu 26.8.2016. Viitattu 3.6.2016.
  12. ↑ The Evolution of Indus Script www.harappa.com. Viitattu 4.6.2016.
  13. ↑ a b Background papers. Ancient India.
  14. ↑ Possehl 1999, s. 632
  15. ↑ Possehl 1999, s. 634
  16. ↑ Possehl 1999, s. 699
  17. ↑ Possehl 1999, s. 667
  18. ↑ Possehl 1999, s. 668
  19. ↑ Possehl 1999, s. 623
  20. ↑ Possehl 1999, s. 620
  21. ↑ Possehl 1999, s. 601
  22. ↑ History of rice cultivation – Ricepedia ricepedia.org. Arkistoitu 17.3.2018. Viitattu 4.6.2016.
  23. ↑ A simulation of the Neolithic transition in the Indus valley Lemmen, C. and Khan, A. (2012): Simulated transition to agropastoralism in the Indus valley 7500{3000 BC. Dataset #779706, doi:OI:10.1029. PDF.
  24. ↑ Lemmen&Khan 2012, s. X-4
  25. ↑ Origin of Early Harappan Cultures in the Sarasvati Valley: Recent Archaeological Evidence and Radiometric Dates (Arkistoitu – Internet Archive) K.N. Dikshit,Journal of Indian Ocean Archaeology No. 9, 2013, s. 132

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Esiharappalaiset_kulttuurit&oldid=21597410”