Ernst Mielck

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ernst Mielck
Mielck vuonna 1898
Mielck vuonna 1898
Henkilötiedot
Syntynyt24. lokakuuta 1877
Viipuri, Suomi
Kuollut22. lokakuuta 1899 (21 vuotta)
Locarno, Sveitsi
Ammatti säveltäjä
Vanhemmat Theodor Mielck
Irene Mielck (o.s. Fabritius)

Ernst Leopold Christian Mielck (24. lokakuuta 1877 Viipuri, Suomi – 22. lokakuuta 1899 Locarno, Sveitsi) oli suomalainen säveltäjä ja pianisti, joka kuoli tuberkuloosiin jo 21-vuotiaana. Hän ehti säveltää parikymmentä teosta.[1]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mielck syntyi Viipurissa vuonna 1877. Hänen isänsä sukujuuret olivat Saksassa. Mielckin isoisä oli muuttanut Viipuriin Lyypekistä ja perustanut sinne kauppaliikkeen. Molemmat Mielckin vanhemmista harrastivat musiikkia. Hänen äitinsä Irene (o.s. Fabritius) oli monipuolisesti kiinnostunut taiteesta ja oli harjoittanut lauluopintoja. Irenen veljiä oli säveltäjä ja viulisti Ernst Fabritius sekä liikemies, arkkitehti Edoard Mielck. Säveltäjä Ilmari Krohn kuului Irene Mielckin äidinpuoleiseen sukuun.[1]

Ernst Mielck oli sairaalloinen lapsi, mikä viivästytti hänen kehitystään. Pianonsoiton hän aloitti 10-vuotiaana Albert Tietzen johdolla. Vuonna 1891 Mielck lähetettiin opiskelemaan musiikkia Berliiniin Sternin konservatorioon. Hän palasi Suomeen vuonna 1894 ja alkoi toimia konsertoivana pianistina. Mielck täydensi opintojaan Berliinissä vuosina 1895–1896. Sävellyksessä häntä opetti Max Bruch. Syksyn 1896 ja vuoden 1897 Mielck vietti Suomessa. Syksyllä 1897 hän teki läpimurtonsa säveltäjänä, kun hänen teoksiaan esitettiin Helsingissä. Hän jatkoi edelleen säveltäjän opintojaan Bruchin johdolla kevääseen 1898. Joulukuussa 1898 Mielck piti Berliinissä sävellyskonsertin toimien itse pianosolistina.[1]

Mielck sairastui tuberkuloosiin keväällä 1899. Kesällä hänen vointinsa kohentui ja hänet lähetettiin toipumaan Locarnoon Sveitsiin. Hän kuitenkin menehtyi 22. lokakuuta 1899 kaksi päivää ennen 22-vuotissyntymäpäiväänsä ja haudattiin Locarnoon.[1]

Musiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuri osa Mielckin sävellystuotantoa on kamarimusiikkia, kuten jousikvintetto, jousikvartetto, muutamat yksinlaulut (esimerkiksi ”Heimath”) sekä pianoteokset (esimerkiksi ”Sarabande”). Hän sävelsi myös yhden sinfonian, ”Satu-sinfonian”, vuonna 1897. Muihin teoksiin kuuluvat Suomalainen sarja (1899), alkusoitto Macbethiin (1895), Dramaattinen alkusoitto (1897), konserttikappaleet sekä pianolle että viululle ja kaksi suurta vokaaliteosta.[2]

Mielckin musiikki sai kriitikoilta kiitosta, mutta häntä moitittiin sävelkielestä, joka oli jäänyt ajastaan jälkeen. Teoksissaan Mielck osoitti harvinaista kypsyyttä ikäänsä nähden.lähde?

Myöhemmin Mielckin musiikillinen testamentti jäi unholaan uuden sinfonikon ja kansallissäveltäjän Jean Sibeliuksen myötä 1899. Toisin kuin Sibelius, Mielck oli konservatiivi eikä osallistunut musiikillaan kansallisiin ja poliittisiin kamppailuihin tsaarinvaltaa vastaan.lähde?

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opusnumeroittain

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • op. 1 Jousikvartetto, g-molli (1895)
  • op. 2 Macbeth-alkusoitto orkesterille (1896)
  • op. 3 Jousikvintetto, F-duuri (1897) [ET 230]
  • op. 4 Sinfonia, f-molli (1897)
  • op. 5 Altböhmisches Weihnachtslied, kuorolle ja orkesterille (1898)
  • op. 6 Dramaattinen alkusoitto orkesterille (1898)
  • op. 7 Altgermanisches Julfest, baritonille, mieskuorolle ja orkesterille (1898)
  • op. 8 Konserttikappale viululle ja orkesterille, D-duuri (1898)
  • op. 9 Konserttikappale pianolle ja orkesterille, e-molli (1898)
  • op 10 Suomalainen sarja orkesterille (1899)

Ilman opusnumeroa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Romanssi sellolle ja pianolle (1894)
  • Pianokonsertto, c-molli (keskeneräinen/ositt.kadonnut) (1895)
  • Kolme fantasiakappaletta suomalaisista polskamotiiveista (1895)
  • ”En blomma”, ”Morgenlied”, ”Stjernorna”, ”Wanderlied” mieskuorolle (1897)
  • Kaksi impromptua pianolle (1899)
  • Sarabande pianolle, g-molli (1899)

Liedit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Das Fischermädchen (Teksti: Theodor Fontane)
  • Auf der Wanderschaft (Teksti: Adelbert von Chamisso)
  • Vallkullans sång (Teksti: F. T. Hedberg)
  • Letzter Wunsch (Teksti: Julius Sturm)
  • Frage (Teksti: Julius Wolff)
  • Heimath (Teksti: Theodor Fontane)

Äänitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Mielck, Ernst: Symphony in F minor; Concert Piece for Piano and Orchestra, Sterling CDS 1035-2

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • W. Mauke, Ernst Mielck, Ein kurzes Künstlerleben, 1901
  • J. Rosas, Ernst Mielck, 1952

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Lappalainen,Seija: Mielck, Ernst (1877 - 1899) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.9.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 24.2.2016.
  2. ↑ Haapanen, Toivo: Suomen säveltaide, s. 129. Helsinki: Otava, 1940.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ernst_Mielck&oldid=22442820”