Ernests Vīgners
Ernests Vīgners (1850–1933) oli latvialainen säveltäjä, kapellimestari, kuoronjohtaja ja kansanperinteen keräilijä.[1]
Vīgners osallistui Latvian laulufestivaaleille ensimmäisen kerran 15-vuotiaana. Hän työskenteli koulujen opettajana vuosina 1868–1873 ja alkoi tänä aikana keräillä kansanlauluja. Hän julkaisi vuosina 1873 ja 1874 kaksiosaisen Latvija-kokoelman kuorolauluista. Vīgners pääsi vuonna 1873 Moskovan konservatorioon, jossa hänestä tuli ensimmäinen siellä ammattimaisen musiikkikoulutuksen saanut latvialainen. Hän oli yksi latvialaisen ammattimaisen musiikkielämän edelläkävijöistä. Hänen opettajiinsa kuului Pjotr Tšaikovski. Vīgners vietti Moskovassa vuodet 1873–1885 ja 1896–1920. Hän työskenteli siellä sekä opettajana että useiden kuorojen ja orkesterien johtajana. Vuosina 1886–1893 ja 1920–1933 hän opetti musiikkia Riiassa ja Liepājassa.[1]
Vīgners kirjoitti ensimmäisen latviaksi julkaistun musiikin teorian alkeisoppikirjan. Hän laati myös muita metodologisia julkaisuja. Vīgners perusti Riian fonologian instituutin vuonna 1920 ja johti sitä kuolemaansa saakka. Hän oli myös perustamassa Riian latvialaisen seuran musiikkikomiteaa vuonna 1889. Vīgners oli pääkuoronjohtaja 3. ja 4. yleislatvialaisessa laulufestivaalissa. Hänelle myönnettiin vuonna 1926 Kolmen Tähden ritarikunnan kunniamerkki.[1] Vīgnersin poika oli kapellimestari Leonīds Vīgners.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Ernests Vīgners Collection of the Latvian Song and Dance Celebrations, viitattu 18.9.2024 (englanniksi)
- ↑ Leonīds Vīgners Latvian Music Information Centre, viitattu 18.9.2024 (latviaksi)