Ernest Hutcheson
Ernest Hutcheson (20. heinäkuuta 1871 Melbourne – 9. helmikuuta 1951 New York) oli australialaissyntyinen pianisti[1], säveltäjä ja musiikkipedagogi.[2]
Hutcheson sai Australiassa opetusta Max Vogrichilta.[1] Hän kiersi jo 5-vuotiaana lapsilahjakkuutena. 14-vuotiaana hän pääsi Leipzigin konservatorioon opiskelemaan Carl Reinecken, Bernhard Stavenhagenin ja Bruno Zwintscherin johdolla.[2] Hutcheson valmistui konservatoriosta 19-vuotiaana ja siirtyi Weimariin saadakseen Franz Lisztin perinteen mukaista lisäohjausta.[3] Hän opetti ennen ensimmäisen maailmansodan puhkeamista Sternin konservatoriossa Berliinissä, mutta asettui vuonna 1914 New Yorkiin, jossa teki Yhdysvaltain-debyyttinsä. Hutchesonin uskotaan ensimmäisenä pianistina esittäneen yksittäisessä konsertissa kolme Ludwig van Beethovenin konserttoa hänen tulkitessaan tämän pianokonsertot nro 3, nro 4 ja nro 5 New Yorkin sinfoniaorkesterin kanssa Aeolian Hallissa vuonna 1919.[2]
Hutcheson pääsi Juilliard Schoolin henkilökunnan jäseneksi ja toimi siellä dekaanina (1926–1937) sekä puheenjohtajana (1937–1945).[2] Hän opetti myös Peabody Institutessa ja Chautauqua School of Musicissa.[3] Hutchesonin sävellystuotannon joukossa on konserttoja soolopianoteoksia. Ian Munro on levyttänyt hänen pianokappaleitaan. Lisäksi Hutcheson julkaisi kirjat The Literature of the Piano (1950[3]), The Elements of Piano Technique ja Elektra, by Richard Strauss: a Guide to the Opera with Musical Examples from the Score.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Hutcheson, Ernest Oxford Reference
- ↑ a b c d e Ernest Hutcheson Steinway & Sons
- ↑ a b c Ernest Hutcheson National Portrait Gallery
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||
