Erkki Saarwa
Juho Erkki Saarwa (5. heinäkuuta 1893 Uusikaupunki – 22. kesäkuuta 1967) oli suomalainen jääkärieverstiluutnantti ja mainospäällikkö. Hänen vanhempansa olivat merimies John Viktor Sundgren ja Eleonora Törn. Hänet vihittiin avioliittoon ensimmäisen kerran vuonna 1923 Jutta Lindgrenin kanssa, josta hän erosi vuonna 1936. Toisen kerran hän avioitui vuonna 1938 lastenhoitaja Greta Oljelundin kanssa.[1][2]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saarwa kirjoitti ylioppilaaksi Uudenkaupungin yhteislyseosta vuonna 1914 ja liittyi Varsinaissuomalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi vuonna 1915 metsänhoitoa Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan maanviljelys-taloudellisella osastolla. Hän suoritti panssarijunakurssin vuonna 1918 ja hyökkäysvaunukurssin vuonna 1922 sekä Sotakorkeakoulun yleinen osasto vuosina 1924–1926. Taistelukoulun orientoivan kurssin hän suoritti vuonna 1930.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saarwa liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 4. tammikuuta 1916 ja otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella, Schmardenissa sekä Aa-joella. Hän osallistui vuonna 1917 Polangenissa järjestetyille erikoiskursseille (pommarikurssi).[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Katso myös: Suomen sisällissota
Saarwa astui 7. helmikuuta 1918 Suomen armeijan palvelukseen Varavääpeliksi ylennettynä ja saapui 3. maaliskuuta 1918 aselaiva S/S Virgolla Vaasaan. Hänet sijoitettiin Suomen sisällissodan Valkoiseen Armeijaan Joukkueenjohtajaksi 1. Jääkärirykmentin 2. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 11. maaliskuuta 1918 3. jääkäripataljoonaan, missä toimi joukkueenjohtajana 1. komppaniassa sekä tilapäisesti pataljoonan lähettiupseerina ja vara adjutanttina. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Tampereella, Kämärän kylässä ja Viipurissa.[1][2]
Suomen sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saarwa siirrettiin sisällissodan jälkeen armeijan uudelleenjärjestelyn yhteydessä Suomen valkoiseen kaartiin ja 12. heinäkuuta 1918 Pioneerikoulutuspataljoonaan, missä hän toimi myöhemmin Pioneeripataljoona l:ssä joukkueenjohtajana, josta hänet siirrettiin 19. tammikuuta 1919 alkaen panssarijuna n:o 2:n päälliköksi. Viipurin paikallispataljoonan vara komentajaksi hänet siirrettiin 3. marraskuuta 1920, josta hänet siirrettiin 27. joulukuuta 1920 Polkupyöräpataljoona 2:een, missä toimi aluksi pataljoonankomentajan viransijaisena ja 3. helmikuuta 1921 alkaen 3. komppanian päällikkönä, kunnes siirrettiin 20. huhtikuuta 1921 Polkupyöräpataljoona 3:een, mutta komennettiin samalla ja siirrettiin 16. toukokuuta 1921 Yleisesikuntaan. Yleisesikunnassa hän toimi 21. toukokuuta 1921 alkaen komendanttina ja 23. toukokuuta 1922 alkaen kansliatoimiston päällikkönä sekä 1. heinäkuuta 1925 alkaen ulkomaatoimiston toimistoupseerina. Yleisesikunnasta hänet siirrettiin 10. marraskuuta 1926 taktiikan opettajaksi Kadettikouluun, mistä hänet siirrettiin edelleen 27. elokuuta 1929 rykmentinkomentajan apulaiseksi Viipurin rykmenttiin. Suomen valkoiseen kaartiin Lapuan pataljoonan komentajaksi hänet nimitettiin 13. helmikuuta 1931, mistä hänet siirrettiin 1. heinäkuuta 1933 yleisesikuntaupseeriksi Helsingin sotilaspiirin esikuntaan ja edelleen 1. heinäkuuta 1934 Ylivieskan sotilaspiirin päälliköksi ja 24. heinäkuuta 1935 Vuoksen jääkäripataljoonan (myöh. Jääkäripataljoona 4) aliupseerikoulun johtajaksi. Hän toimi myös 22. lokakuuta 1929 – 27. tammikuuta 1930 Viipurin rykmentin I pataljoonan komentajan viransijaisena ja 10. elokuuta – 30. elokuuta 1932 Suomen valkoisen kaartin komentajan sijaisena sekä 23. syyskuuta - 10. lokakuuta 1932 Helsingin kaupungin komendantin viransijaisena.[1][2]
Talvi- ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saarwa osallistui talvisotaan polkupyöräpataljoona 7:n komentajana ja haavoittui vaikeasti Aittojoella 4. joulukuuta 1939. Loppu talvisodasta hänellä meni haavoista toipumiseen sotilassairaaloissa ja parannuttuaan hänet siirrettiin Sotakoulutuskeskuksen johtajan apulaiseksi. Välirauhan aikana hänet siirrettiin yleisesikuntaupseeriksi Porin suojeluskuntapiirin esikuntaa. Jatkosodan puhjettua hänet nimitettiin Porin suojeluskuntapiirin komentajaksi ja vielä juuri ennen sodan päättymistä Porin sotilaspiirin päälliköksi, mistä tehtävästä hän erosi vakinaisesta palveluksesta sodan päätyttyä.[2]
Sotien jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saarwa siirtyi sotien jälkeen Porin Polttopuuhankintayhdistyksen palvelukseen vuonna 1945 ja palveli yritystä vuoteen 1946 saakka, jolloin siirtyi Satakunnan Kirjateollisuus Oy:n palvelukseen mainospäälliköksi ja palveli yritystä vuoteen 1953 saakka.[2]
Luottamustoimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saarwa toimi 3. Divisioonan kunnianeuvoston varajäsenenä vuonna 1931 ja Uudenmaan sotilasläänin kunnianeuvoston puheenjohtajana vuonna 1933, sekä 3. Divisioonan kunniatuomioistuimen jäsenenä vuonna 1935. Jääkäripataljoona 4:n kunnianeuvoston puheenjohtajana hän toimi vuosina 1936–1937. Jääkäriliiton Porin alaosaston perustajana ja puheenjohtajana hän toimi vuosina 1952–1957 sekä Suomen Punaisen Ristin Satakunnan piirin tilintarkastajana vuosina 1948–1961. Satakunnan kirjallisen kerhon jäsenenä hän toimi vuosina 1957–1967. Hän toimi Porin Suomalaisen klubimestarina ja Rajaseudun Ystävien Porin alaosaston puheenjohtajana vuosina 1942–1952. Hän oli Porin Rotaryklubin jäsenenä vuodesta 1942 alkaen ja presidenttinä vuosina 1948–1949. Sotainvalidien Veljesliiton Satakunnan piirin puheenjohtajana hän toimi vuosina 1945–1946.[1][2]
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Muinassi Uurestkaupungist ; kirjoittanu Erkki Saarwa ; kuvittanu Reino S. Harsti. Pellervo, Helsinki 1955
- Tuulmyllytte suhinoi ; kirjoittanu Erkki Saarwa ; kuvittanu Reino S. Harsti. Pellervo, Helsinki 1956
- Saarwalle myönnettiin Nortamo- palkinto vuonna 1956 ja Porin kaupungin kirjapalkinto.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
         |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.