Erisnimien välittömän viittaamisen teoria

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Erisnimien välittömän viittaamisen teoria on kielifilosofinen teoria, jonka mukaan erisnimet ovat rigidejä designaattoreita eli ne viittaavat kaikissa mahdollisissa maailmoissa samaan olioon.[1] Erisnimien välittömän viittaamisen teoriaa ovat esittäneet muun muassa Ruth Barcan Marcus ja Saul Kripke. Teoria suuntautui erisnimien deskriptioteoriaa vastaan, koska teorian mukaan erisnimillä ei ole deskriptiivistä merkitystä, kuten jälkimmäinen oli esittänyt.[1]

  1. a b Korte, Tapio: Filosofian keskeistä terminologiaa soc.utu.fi. Viitattu 28.1.2008.[vanhentunut linkki]
Tämä filosofiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.