Erik Stjernvall

Erik Woldemar Stjernvall (10. huhtikuuta 1905 Sysmä – 28. marraskuuta 1992 Helsinki) oli suomalainen meriupseeri, merikapteeni ja yritys- ja järjestöjohtaja, joka sai merenkulkuneuvoksen arvon.

Stjernvallin vanhemmat olivat kunnallisneuvos Voldemar Stjernvall ja Johanna (Hanna) Emilia Tandefelt ja puolisot 1929–1952 Gurli Majlis Annikki Nordberg ja 1955–1990 Ingrid Margaretha Magnusson. Stjernvall kävi seitsemän luokkaa yhteiskoulua, mutta meni 1924 merikadettikurssille ja valmistui meriupseeriksi 1927. Seuraavana vuonna hän suoritti vielä tähystäjän tutkinnon ilmavoimissa. Stjernvall oli 1929–1933 komppanianpäällikkö rannikkotykistössä ja laivanpäällikkö rannikkolaivastossa, 1933–1934 panssarilaiva Ilmarisen merenkulku-upseeri ja 1935–1939 Suomen Joutsenen ensimmäinen upseeri ja vahtipäällikkö koululaivan kolmella purjehdusmatkalla. Sotien aikana hän palveli panssarilaiva Ilmarisella, panssarilaiva Väinämöisellä ja päämajan huoltoesikunnassa. Loukkaannuttuaan Helsingin suurpommituksissa 1944 hän erosi puolustusvoimien palveluksesta. Stjernvall oli 1945–1946 Wahlroos-yhtiöiden toimitusjohtaja, Suomen Höyrylaiva-yhtiössä hän oli liikenneosaston päällikkö 1945–1955 ja liikennetarkastaja 1946–1955. Merikapteenin tutkinnon 1948 suorittanut Stjernvall toimi sitten yli kymmenen vuotta Suomen Lastauttajain Liiton ja Suomen Lastauttajain Työantajaliiton toimitusjohtajana. Hänellä oli myös lukuisia luottamustoimia, kuten yhteensä 26 vuoden ajan eri tehtäviä Suomen Laivastoliiton hallintoelimissä. Eläkkeelle Stjernvall jäi 1969. Merenkulkuneuvoksen arvonimen 1966 saanut Stjernvall oli sotilasarvoltaan komentajakapteeni (1941).