Eeki Mantere

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Erik Mantere)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Eeki Mantere Viktor Kalborrekin roolissa vuonna 1973.

Erik Kristian ”Eeki” Mantere (25. tammikuuta 1949 Helsinki – 30. huhtikuuta 2007 Espoo[1]) oli suomalainen muusikko, joka tuli tunnetuksi 1970-luvulla Hullujussi-huumoripopyhtyeen solistina nimeltä Viktor Kalborrek. Hullujussin hajottua 1976 Mantere konsertoi Viktor Kalborrekina lähinnä ravintoloissa ja tavarataloissa aina 2000-luvulle asti. Kalborrekia muistuttavaa hahmoa hän näytteli Seppo Huunosen elokuvassa Karvat (1974). Kalborrek-hahmona Mantere esitti sivuroolia Visa Mäkisen elokuvassa Ruuvit löysällä (1989). Juha Tapanisen elokuvassa Iskelmäprinssi (1991) Eeki Mantere näytteli italialaista muotigurua.

Mantere oli myös kitaristi, säveltäjä ja sanoittaja. Omalla nimellään hän teki albumin Synnyin kiertämään (1987). Lisäksi hän on esiintynyt televisio-ohjelmien juontajana ja mainoksissa. Yksi Mantereen mainoshahmoista oli Valion Grandi-mehujen Kari Grandi. Mantere on toiminut myös ääninäyttelijänä, kuten Disneyn elokuvassa Viidakkokirja 1990-luvulla tehdyssä jälkiäänityksessä "Kuningas Louien" äänenä.

Mantereen viimeiseksi työksi jäi Romano-tv, joka esitettiin Yle TV1:ssä.[2]

Mantere kuoli vuonna 2007 keuhkokuumeeseen 58 vuoden ikäisenä Jorvin sairaalassa.

Viktor Kalborrek

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uran alku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eeki Mantere soitti Arto Sotavallan taustayhtyeessä vuoden 1972 kiertueella nimeltä Täyttä häkää, mistä yhtyeenkin nimeksi tuli Häkäpönttö. Siinä soittivat Mantereen lisäksi Heimo Holopainen, Tapio Niemelä ja Hessu Salmijärvi. Yhtye soitti vuonna 1972 Deep Purplen konsertissa Helsingin Messuhallissa Arto Sotavalta solistinaan. Toukokuussa 1973 Sotavalta myöhästyi neljä tuntia esiintymisestä Oravaisissa, ja yhtye joutui improvisoimaan. Mantere pukeutui pelleksi nimeltä Erik Warpower, joka oli parodinen yhdistelmä Mantereen ja Sotavallan nimistä. Viktor Kalborrek -hahmo sai alkunsa heinäkuussa 1973 Sotavallan ja Häkäpöntön esiintyessä Nilsiän Tahkovuoressa.[3] Saman vuoden elokuussa Mantere, Holopainen ja Niemelä perustivat Hullujussi-yhtyeen. Kesäkiertueen 1973 viimeiset konsertit yhtye teki nimellä Arto Sotavalta & Hullujussi.

Viktor Kalborrek -nimeä oli aiemmin käyttänyt Edward Vesala kirjautuessaan Oulun Kauppahotelliin 1960-luvun lopulla Paroni Paakkunaisen seurassa.[4] Virallisesti Viktor Kalborrek suoritti ensiesiintymisensä 11. elokuuta 1973 Kermankosken Kerman lavalla Heinävedellä. Antti Einiö järjesti Hullujussin lokakuun 8. päiväksi esiintymään suositun Gary Glitterin lämmittely-yhtyeeksi. Hullujussi esiintyi Leo Lastumäen Musikaalinen tunti -ohjelmassa, joka äänitettiin 12. marraskuuta 1973. Yhtye pyydettiin vakioesiintyjäksi TV1:n uuteen viihdesarjaan Merirosvoradio 16. maaliskuuta 1974 alkaen.[5] Konserteilla oli suursuosio.[6]

Hullujussi huippusuosioon ja ensimmäinen elokuva

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hullujussi kehitteli show'taan ja "Rockin' Pneumonia and the Boogie Woogie Flu / Friduna Skikuna" -single äänitettiin helmikuussa 1974 studiossa ja ilmestyi heti kauppoihin. Ensimmäinen LP Hullujussi äänitettiin livenä Alibi-ravintolassa kahdessa konsertissa 28. helmikuuta ja 1. maaliskuuta 1974. Levy ilmestyi keväällä 1974 ja se myi 80 000 kappaletta. Elokuussa Finnvox-studiossa äänitetty Hullujussin toinen LP Bulvania myi 46 000 kappaletta.[7]

Eeki Mantere esiintyi vuonna 1974 Seppo Huunosen ohjaamassa elokuvassa Karvat. Se sai ensi-iltansa teattereissa 24. heinäkuuta. Hullujussi esiintyi television Iltatähdessä 3. lokakuuta 1974, 11. lokakuuta 1974 ja 26. joulukuuta 1974. Näin meillä -ohjelmassa Hullujussi oli 6. lokakuuta 1974 ja MTV:n Kuukauden sävel -ohjelmassa 2. tammikuuta 1975.[5]

Hullujussi vanhenee

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaliskuun lopussa 1975 Hullujussilla oli viikon kiertue Ruotsissa ja single "Rope ja Kake" / "Hyvää yötä sanoi mummo" äänitettiin 1. huhtikuuta 1975 legendaarisella Marcus Music -studiolla.

Alkuvuoden 1976 single "Helsinki City" / "Polta tupakkaa!" oli nauhoitettu Kulttuuritalon Alppi-studiolla. Finnvox oli toisena varattuna studiona albumille. Viimeisen keikkansa Hullujussi teki Virtasalmella 18. syyskuuta 1976 miehistövaihdosten jälkeen. Syksyllä 1975 äänitetty LP Olympia myi enää vain 3 000 kappaletta.[7]

CD:llä ovat ilmestyneet kokoelmalevyt Harva meistä on rautaa (1990, 5 bonuskappaletta), Tyttö lilla nakkikioskilla (1995, Fazerin 20 suosikkia) ja Bingo Bulvania (2003).

Vuonna 2003 Hullujussi teki 30-vuotisjuhlakiertueen. CD-levyt Hullujussi, Bulvania ja Olympia ilmestyivät helmikuussa 2004.

Viktor Kalborrekin sooloura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaliskuussa 1975 Viktor Kalborrek teki soolo-LP:n Con Amore Finnvox-studiolla. Levyn taustoista vastasi Hullujussi Aarno Raninen mukanaan. Levy myi noin 20 000 kappaletta.[8] Levystä ilmestyi CD-versio helmikuussa 2002. Toisen sooloalbumin ilmestymistä Viktor sai odottaa vuoteen 1979. Levy-yhtiönä oli Vexi Salmen Gold Disc.

Mantere jatkoi konsertointia Viktor Kalborrek -nimellä tiiviiseen tahtiin. Esiintymispaikat vaihtelivat ravintoloista tavarataloihin. Armoton flirttailija ja naisten naurattaja oli vain parantunut vuosien varrella. Ajaton huumori ja partaveitsen terävä tyyli olivat edelleen Kalborrekin valtteja. "Kun suomalainen mies ei puhu, eikä pussaa, tulee Viktor ja vetää välistä, minkäs teet!"

Viktor Kalborrek esitti Miss Märkäpaita -kilpailun juontajaa elokuvassa Ruuvit löysällä vuonna 1989. Elokuvan ohjasi Visa Mäkinen.

Sittemmin Mantereen ohjelmistoon kuului myös "Viktor Kalborrek plays Hullujussi". Hänellä oli myös yhtye Viktor Kalborrek & The Copacabana Trio. Uusimpia Viktor Kalborrek tuotoksia on Manneradio, jolta ilmestyi CD-levy Kreizit mustalaisvitzit.

H. E. C. tien päällä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1977 syntyi yhtye H. E. C. eli Hector, Eeki & Co. Hectorin 10-vuotiskiertuetta varten. Heimo Holopainen suunnitteli Hectorin kanssa mukaan Antero Jakoilan ja Hasse Wallin sekä kosketinsoittajaksi Kaj Westerlundin. Rumpaliksi tuli Vando Suvanto. H.E.C. teki vuonna 1977 Love Recordsille kaksi singleä ja loppuvuodesta yhden pitkäsoittolevyn H.E.C..

Mantereen muita hahmoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosien saatossa Valion mainoksiin Mantereelle kehkeytyi hahmo Kari Grandi. Hän tuli kuuluisaksi janoisten sankarina ja fiksaatiota on kehuttu suomalaisena brandin luojana. Kari Grandi oli kaikkien janoisten sankari yli 30 vuotta, apunaan legioonallinen maukkaita Grandeja. Hän toimi myöskin Shellin öljysheikkinä. Mainosvälineenä oli Shellin pieni säiliöauto. Kari tunnettiin useasta kulkupelistään, joita on vuosien mittaan esitelty eri medioissa.

Mantere sävellys- ja sanoitustuotannossa myös:

  • Vigues De Laborrek
  • Victor Kalborek
  • Frank Krappa
  • Adi Sistoin

Eeki Mantere omalla artistinimellä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eeki Mantere ja Kadonneet Pojat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eeki Mantereen nimellä julkaistiin LP Synnyin kiertämään vuonna 1987. Sitä oli edeltänyt vierailu Jussi Ketun LP-levyllä Tuli rautatie, jolla Eeki esitti kappaleen "Viime yö". Eeki Mantere & Kadonneet Pojat -yhtye toimi vuosina 1987–1990. Levyn ilmestyttyä yhtye teki laajemman kiertueen. Yhtyeen kappaleista vastasi osin Jussi Kettu.

Eeki Mantere & Kadonneet Pojat -yhtyeen kokoonpano oli:

Eeki Mantere Duo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eeki Mantere Duon aisaparina toimi 1980-luvulta asti Jussi Kettu, joka myös jatkaa esiintymisiä trubaduurina. Duo soitti myös lainakappaleina rhythm and blues -klassikoita. Duon konsertointi jatkui 2000-luvulle asti.

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Viktor Kalborrek: Con Amore (1975, CD 2004)
  • Viktor Kalborrek: I'm Back (1979, Gold Disc GDL 2010)
  • Viktor Kalborrek: Dolores (1980, Mars mk 1409)
  • Viktor Kalborrek: 12 suosituinta laulua (1982, MK 195)
  • Eeki Mantere: Synnyin kiertämään (MGM 2011, Megamania 1987)
  • Viktor Kalborrek: Dolores (1993, MK 1409)
  • Santeri A & Viktor Kalborrek: Manneradio - Kreizit Mustalaisvitzit (SNAPCD-665, Poptori)

Singlet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Dolores / Sa-la-lamba-bamba-samba (1979, Gold Disc GDS 224)
  • Kari Grandi janoisten sankari / Pippuripuu (1979, GDS 228)
  • Pikku pukki / Ihana maa (1979, GDS 239)
  • Venetsialaista rakkautta / Voi juupeli! (1980, GDS 258)
  • Synnyin kiertämään / Viime yö (MGS 119, 1986)
  • Musta Pekka / Miehesi oon (AMTS 139, AMT 1990)
  • Pannaan piikkiin / Saatanan sika (1993, Flamingo FGS 266)
  • Anna Hanski / Eeki Mantere / Samuli Edelmann: Puhu hiljaa silakoista / Itikan sitikan kotimatka / Taneli Harmaisen syksy (1993, Bluebird bbcds 111)
  • Kiertotähti / Tuhansien tähtien hotelli (1999, Megamania 1000129632)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Eeki Mantere on kuollut 30.4.2007. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 1.6.2008.
  2. ↑ Jää hyvästi Eeki 30.4.2007. Danny-tuotanto. Viitattu 1.6.2008.
  3. ↑ Holopainen, Heimo: Sähköbasso - Hollen Story Vol. 1. Helsinki: Edita, 2000.
  4. ↑ Rantala, Juha: Hullujussi 2003. Pop-lehti. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 11.11.2014.
  5. ↑ a b Hullujussi TV:ssä 2003. Bulvania World. Arkistoitu 11.11.2014. Viitattu 11.11.2014.
  6. ↑ Lindfors, Jukka: Hullujussi & co. 27.11.2007. YLE Elävä arkisto. Viitattu 11.11.2014.
  7. ↑ a b Hullujussi -stoori 2003. Bulvania World. Arkistoitu 11.11.2014. Viitattu 11.11.2014.
  8. ↑ Hullujussi -stoori edu.lahti.fi. Arkistoitu 11.11.2014. Viitattu 11.11.2014.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Eeki_Mantere&oldid=22444094”