Erik Isomaa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Erik Isomaa (1967)

Karl Erik Isomaa (9. syyskuuta 1913 Uudenkaarlepyyn maalaiskunta - 4. helmikuuta 1994 Helsinki) oli sähköliesiä valmistaneen Oy Slev Ab:n perustaja ja toimitusjohtaja, joka sai teollisuusneuvoksen arvon.[1]

Isomaan vanhemmat olivat konepajatyöläinen Immanuel Isomaa ja Ida Nikonen. Kolmetoistalapsinen perhe muutti 1918 Pietarsaareen. Isän kuoltua 1923 Isomaa joutui jättämään koulun kesken. Hän meni töihin Junnilan sähköasennusliikkeeseen 13-vuotiaana, missä tutustui myös sähkökojeiden ja laitteiden valmistukseen. Strengbergin tupakkatehtaassa työskennellessään hän hankki kirjekurssien avulla lisätietoja tekniikasta ja toimi vapaa-aikanaan radioasemalla lähestystekniikan hoitajana. 1935 Isomaa lähti opiskelemaan Helsinkiin, mutta päätyi työskentelemään Fenno-Radion palvelukseen. Syksyllä 1939 hän perusti Sven Nylundin kanssa yrityksen Sähkö-Lämpö-Elektro-Värme, jonka nimi lyheni pian muotoon Slev. Yritys valmisti ensin teollisia silitysrautoja ja sähkölämmitteisiä kamiinoita, sodan jälkeen erityisesti keittolevyjä ja myöhemmin myös leivänpaahtimia. Oman tehdasrakennuksen Slev sain Pitäjänmäelle 1947 ja 1958 Espoon Kauklahteen. Yrityksen päätuotteeksi tulivat sähköliedet, vaikka se valmisti myös muun muassa liesituulettimia ja sähkökiukaita. Slevin Kuningasliesi oli Suomen myydyin liesimalli 1950-luvun lopussa. Yrityksensä Isomaa myi 1960-luvun lopussa Electroluxille. Se myi kuitenkin Slevin pian edelleen Strömbergille, joka lopetti Kauklahden tehtaan tuotannon.[1]

Teollisuusneuvoksen arvon Isomaa sai 1968. Hänen puolisonsa Ilona Maattola (s. 1909) työskenteli itsekin Slevin konttorissa ja heidän poikansa Risto Isomaa (s. 1941) ehti toimia Slevin myyntijohtajana lyhyen aikaa ennen yrityksen myyntiä.[1]

  1. a b c Kai Hoffman: Isomaa, Erik (1913-1994). Suomen Kansallisbiografia. Osa 4. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-445-2 Sivut 343-344.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]