Erik Ipsen-Arup (22. marraskuuta1876 – 23. syyskuuta1951) oli tanskalainen historioitsija ja vuodesta 1917 Kööpenhaminan yliopiston professori. Hän opiskeli 1890-luvulla Kristian Erslevin johdolla. Tältä hän omaksui modernin lähdekritiikin. Arupin tavoite oli kirjoittaa koko Tanskan historian käsittävä oppikirjasarja, mutta hän julkaisi vain kaksi ensimmäistä osaa vuoteen 1624 saakka. Postuumisti ilmestyi keskeneräinen kolmas osa, joka ulottui vuoteen 1660. Hankkeen kariutumiseen vaikutti osaltaan hänen kollegoiltaan saama arvostelu ensimmäisistä osista, koska hän pyrki selittämään historian kulkua materialistisesta näkökulmasta suurmiesten tekojen sijaan. Arup tunnettiin myös Islannin itsenäisyyden tukijana, ja hän myös kannatti islantilaisten käsikirjoitusten palauttamista tanskalaisista arkistoista Islantiin.[1]
