Erik Anttinen

Erik Einar Anttinen (6. lokakuuta 1922 Helsinki – 5. huhtikuuta 2009 Rantasalmi) oli Tampereen yliopiston kansanterveystieteen ja erityisesti sosiaalipsykiatrian professori vuodesta 1973.

Elämäkerta

Anttisen äiti oli Anna Tyyne Veikkanen ja isä oli lääkintöneuvos Einar Emil Anttinen, joka työskenteli lääkärinä Lapinlahden sairaalassa. Perhe asui sairaalarakennuksessa, jonka vuoksi osastot ja potilaat tulivat Anttiselle tutuiksi jo lapsuudessa. Anttinen kertoi ystävystyneensä monien sairaalan pitkäaikaispotilaiden kanssa. Hänen puolisonsa vuodesta 1951 oli sairaanhoitaja Paula Inkeri Puhakka.^lähde?

Anttinen valmistui ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta Yhteiskoulusta vuonna 1940 ja lääketieteen lisensiaatiksi kymmenen vuotta myöhemmin. Anttisen lääketieteellisen tutkijan ura alkoi vuonna 1950 valtion seerumlaitoksen assistenttilääkärinä. Sieltä hän siirtyi Lapinlahden sairaalaan, jossa hän toimi apulaislääkärinä ja apulaisylilääkärinä. Psykiatrian erikoislääkäri hänestä tuli 1954. Anttinen työskenteli muun muassa useissa eri tutkimuslaitoksissa, Lapinlahden sairaalassa, HYKS:issä ja Helsingin yliopistossa ennen Tampereen yliopiston professuuriaan. Anttinen työskenteli myös aivovammasairaalassa, jossa hän teki väitöskirjansa aivovammoja saaneiden sotaveteraanien aivohalvauksista. Lääketieteen tohtoriksi hän väitteli vuonna 1960.^lähde?

1960-luvulla Anttinen johti Nokialla Pitkäniemen sairaalaa ja hän alkoi kehittää avohoidollisia ja perhekeskeisiä hoitomuotoja. Vuonna 1973 hänet kutsuttiin vasta perustetun Tampereen yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan sosiaalipsykiatrian professoriksi. Hänestä tuli Suomen ensimmäinen kyseisen alan professori. Samana vuonna silloinen kansanterveystieteen laitos ja Anttisen johtama tutkimusryhmä liittyivät WHO:n aloittamaan kansainväliseen sosiaalipsykiatriseen tutkimukseen, josta syntyi useita väitöskirjatutkimuksia.^lähde?

Opetuksessaan Erik Anttinen painotti humanistisia arvoja, eettisyyttä ja potilaan kohtaamisen taitoja. Hän piti tärkeänä opetuksen integrointia, jotta opiskelija saisi kuvan kliinisten ongelmien laajapohjaisuudesta. Hän oli myös mukana toteuttamassa moniammatillista täydennyskoulutusta terveyskeskuksissa.^lähde?

Erik Anttinen oli Tampereen lääketieteellisen tiedekunnan varadekaanina vuosina 1977–1978 ja dekaanina 1979–1980. Hän osallistui silloin tiedekunnan edustajana toimikuntaan, jonka työn tuloksena luotiin uusi yliopistosairaalalaki. Sen seurauksena Tampereen keskussairaalasta tuli yliopistollinen keskussairaala, ja yliopiston opettajien asema määritettiin muiden yliopistosairaaloiden tavoin. Vuonna 1984 Erik Anttinen kutsuttiin Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin kunniajäseneksi.^lähde?