Ericsson Dialog
Ericsson Dialog on vuonna 1964 lanseerattu analoginen lankapuhelin. Sen suunnitteli puhelinyhtiö Ericssonille ruotsalainen arkkitehtitoimisto AOS (Acking, Olsson & Silow). Puhelinta valmistettiin miljoonia kappaleita.
Puhelinta käytetään numerokiekon avulla. Vuonna 1974 markkinoille tuli myös numeronäppäimillä varustettu versio puhelimesta, mutta se ei saavuttanut edeltäjänsä veroista suosiota. Tämä saattoi johtua siitä, että impulssivalinta ei nopeuttanut valintaa.
Ericssonin lahja Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaalle tämän 40-vuotispäivänä oli käsin tehty, uniikki Dialog-puhelin.
Dialogin seuraajamalli oli Diavox.
Kehitys & suunnittelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Poikkeuksellisesti puhtaasti muotoilutehtävien pariin jäänyt arkkitehtitoimisto AOS – Acking, Olsson & Silow – sai historiansa massiivisimman tehtävänannon 1960-luvun alussa, kun ruotsalainen puhelinyhtiö Ericsson työllisti toimiston suunnittelemaan ja muotoilemaan uutta tekniikkaa hyödyntävän standardipuhelimen kansainvälisille markkinoille.
Tulevan joka kodin peruspuhelimen esikuvina olivat Ericssonin omat 1930-luvun puhelinmallit. Puhelimesta haluttiin toisaalta nykyaikaisempi; toisaalta taas haluttiin pitää samalla kiinni puhelinmuotoilun perinteistä ja Ericssonin omasta muotoilmeestä. Puhelimen kuoret päätettiin valmistaa kestomuovista, mikä antoi uusia mahdollisuuksia muotojen ja värien suhteen.
Yksinkertaisen, arkipäiväisen käyttöesineen takaa paljastuu huomattava määrä seikkoja, jotka otettiin suunnitteluvaiheessa huomioon. Erityisesti kuulokekahvan ergonomiaa tutkittiin pitkällisesti. Lisäksi tuli ratkaista niin akustiset, valmistustekniset kuin esteettiset ongelmat.
Puhelimen luuriosan suunnittelu ja mitoitus aloitettiin puhtaalta pöydältä. Lähtökohdaksi otettiin keskivertokasvot. 1930-luvun malleihin verrattuna luurin suuosan ja kuulokkeen välimatkaa pienennettiin huomattavasti.
Luurista tehtiin lisäksi mahdollisimman kevyt, jotta pitkät puhelut eivät rasittaisi rannetta ja verisuonistoa. Myös puhelimen runko-osan paino minimoitiin erityisesti kuljetus- ja pakkaussyistä. Puhelimen erillisistä osista koostuva numerokiekko puolestaan on suunniteltu siten, että sen tilalle saatettiin myöhemmin tuotannossa vaihtaa numeronäppäimistö.
Puhelimen sisäinen valaistus on yksi huomioon otetuista seikoista. Puhelimen sisus ei nimittäin saanut jäädä pilkkopimeäksi, jotteivät hyönteiset pesiytyisi sinne.
Rakenne & materiaalit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1960-luvulla yleistynyt ruiskupuristustekniikka mahdollisti entistä mielikuvituksellisempia muotoja ja värejä. Dialog-puhelimen keskusyksikön ja luurin muovikuoret on valmistettu ruiskupuristamalla ABS-muovista , joka kestää hyvin kuumuutta ja jokapäiväistä käyttöä. Päivänvalossa sillä on kuitenkin taipumus kellastua vuosien saatossa.
Puhelin koostuu sisäosan koneistosta ja noin 20 muusta osasta. Koko puhelimen rakennetta koossa pitävä ruuvi on teräksinen, kuten myös numerovalintakiekkoa pyörittävän sormen pysäyttävä estin. Musta numerotaulu on alumiinia. Kaikki muovipinnat on kiillotettu, mikä helpottaa puhelimen puhtaanapitoa. Tämä on tärkeää laitteessa, jota käytetään lähellä kasvoja. Erityisesti luurin osat ovat alttiita epäpuhtauksille.
Dialog-puhelimen rakennetta ohjaa helppo koottavuus ja purettavuus. Puhelimen perusosassa ajatus on toteutettu limittäin ja päällekkäin asettuvilla osilla, jotka lopuksi kiinnitetään yhteen numerolevyn keskikohdan ruuvilla. Luuriosuutta pitävät kiinni kuuloke- ja mikrofonisuojusten kierrekiinnitykset. Pistoke koostuu kahdesta osasta ja pysyy koossa ruuvikiinnityksin. Rakenteen yksinkertaisuudella on pystytty helpottamaan muuten varsin monimutkaisen laitteen huoltamista ja korjattavuutta. Lisäksi kokoonpanovaiheessa puhelimen sisään on liitetty paperiliuska, johon on merkitty puhelimen tiedot ja kytkentäkaavio.
Normaalikäytössä Dialog kestää vähintään kaksikymmentä vuotta.
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Puhelin ilmoittaa saapuvasta puhelusta soittokelloäänellä, joka lakkaa kun puheluun vastataan nostamalla luuri pois paikaltaan. Vastaavasti soitettaessa puhelimella puhelinlinja avataan nostamalla luuri ylös. Puhelinnumero valitaan numero kerrallaan kierittämällä numerokiekkoa vuorollaan oikean numeron kohdalta sormenestimeen asti.
Puhelimessa puhutaan pitämällä luuria siten, että sen johto laskeutuu luonnollisesti alas. Luuri on kiinni puhelimessa kierrejohdolla, joka venyy ja mahdollistaa puhelun puhumisen enimmillään noin kahden metrin päässä puhelimesta. Puhelun päätteeksi luuri lasketaan paikalleen, jolloin puhelunkatkaisijat katkaisevat puhelun. Luurin voi asettaa takaisin paikoilleen huolimattomastikin; se luiskahtaa oikeaan asentoonsa, eikä näin ollen edellytä käyttäjältä suurta tarkkuutta.
Puhelimen keskusyksikkö on tarkoitettu pidettäväksi tasolla. Tämä näkyy myös puhelimen muotokielessä. Keskusyksikön voi kuitenkin kaapata mukaansa takaosan kannikkeesta, mikäli siihen on tarvetta. Luurin ollessa lepoasennossa kierrejohto käpertyy pieneen tilaan.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lasse Brunnströn: Svensk Industridesign – en 1900-talshistoria. (Nordstedts)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ericsson Dialog Wikimedia Commonsissa
-
Vihreä Dialog -
Punainen Dialog -
Kullanvärinen Dialog -
Läpinäkyvä Dialog -
Näppäinmalli -
Näppäinmalli v. 1973 -
12 näppäimen malli -
Seinämalli
