Erfurtin kongressi
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. Tarkennus: Paikoin vaikea ymmärtää, mitä halutaan sanoa. |
| Erfurtin kongressi | |
|---|---|
 Maalaus hetkestä kun Napoleon I vastaanottaa Itävallan suurlähettilään Baron Vincentin Erfurtissa 1808. |
|
| Osapuolet | |
| Neuvottelijat |
Wienin kongressin osallistujat:  Venäjän keisarikunta, sekä  Ranskan ensimmäinen keisarikunta |
| Allekirjoittajat | Aleksanteri I ja Napoleon I |
Erfurtin kongressi oli Ranskan keisari Napoleon I ja Venäjän keisarin Aleksanteri I:n välinen tapaaminen Erfurtissa 27. syyskuuta - 14. lokakuuta 1808. Sen tarkoituksena oli vahvistaa liittoa, joka oli muodostettu edellisenä vuonna Tilsitin sopimuksella, ja selvittää eräitä Tilsitissä avoimiksi jääneitä asioita.[1][2]
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tilsitin tapaaminen uusittiin, sillä venäläisen hovin ranskanvastainen mieliala uhkasi heikentää solmittua Ranskan ja Venäjän liittoa.[2] Napoleon ja ulkoministeri Jean-Baptiste Nompère de Champagny pyrkivät vahvistamaan liittoa sekä selvittämään samalla Espanjaan liittyvät kysymykset ja sopimukset.[1]
Erfurtin kaupunki oli Ranskan keisarin hallinnoima Erfurtin ruhtinaskunta. Napoleon yritti kunnioittaa Aleksanteria Ranskan valtakunnan loistoilla. Kokouksesta tuli suuri konferenssi, johon osallistui joukko kuninkaita, ruhtinaita, herttuoita, paroneja ja merkittäviä edustajia kaikkialta Euroopasta.[1]
Neuvottelut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kokouksista syntyi Erfurtin sopimus, jossa mainittiin 14 artiklaa, joilla kehotettiin Britanniaa lopettamaan sota Ranskaa vastaan, tunnustettiin Venäjän valloittaneen Suomen alueen Ruotsilta ja todettiin, että sodan sattuessa Itävallan ja Ranskan välillä Venäjän tulee auttaa Ranskaa parhaan kykynsä mukaan.[1]
Neuvottelujen yhteydessä ranskalainen ruhtinas Talleyrand kävi Aleksanteri I:n kanssa yksityisen keskustelun, jossa hän neuvoi tsaaria olemaan myöntymättä Napoleonin vaatimuksiin. Hän selitti tsaarille, että tämän ei pitäisi lähteä Itävaltaa vastaan Napoleonin rinnalla, vaan kääntyä Napoleonia vastaan. Talleyrand vakuutti, että tsaarilla olisi niin toimiessaan Ranskan kansa takanaan.[3]
Sopimuksen rikkominen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuusi kuukautta myöhemmin alkoi sota Itävallan kanssa. Aleksanteri ei noudattanut sopimuksen ehtoja eikä auttanut Ranskaa sodassa. Vuoteen 1810 mennessä molemmat keisarit harkitsivat sotaa keskenään. Erfurtin kokous oli näiden kahden johtajan viimeinen tapaaminen.[1]
Vuoteen 1812 mennessä Venäjä ei enää noudattanut Napoleonin mannermaista taloudellisen sodankäynnin järjestelmää Britanniaa vastaan, ja ranskalaisvastaisuus Venäjän hovissa oli noussut uudelle tasolle. Venäjä lisäsi puolustusmenoja, alkoi lähettää joukkoja Puolan rajoille ja valmistautui hyökkäykseen. Napoleon esti tämän hyökkäyksen hyökkäämällä Puolaan ensiksi ja paljon suuremmalla sotilasvoimalla.[1]
Tilsitissä harvat uskoivat, että nämä kaksi eurooppalaista suurvaltaa voisivat olla rauhanomaisesti rinnakkain Varsovan suurherttuakunnan, Venäjän naapurivaltiona olevan ranskalaisen satelliittivaltion, kanssa. Erfurt saattoi viivyttää lopullista sodan puhkeamista, mutta oli todennäköistä, että nämä kaksi suurvaltaa joutuisivat kuitenkin jossakin vaiheessa konfliktiin.[1]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g A Brief History of Thüringen: The Congress of Erfurt, 1808 smow Blog. 8.11.2013. Viitattu 14.1.2024. (englanti)
- ↑ a b The Meeting at Erfurt napoleon.org. Viitattu 14.1.2024. (englanti)
- ↑ Svanström, Ragnar: Kansojen historia. Osa 18. Teollisuuden läpimurto, s. 122-123. WSOY, 1983. ISBN 951-0-09746-2