Eosiini B
| Eosiini B | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | Dinatrium-2-(4,5-dibromi-2,7-dinitro-3-oksido-6-oksoksanten-9-yyli)bentsoaatti |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES |
C1=CC=C(C(=C1)C2=C3C=C(C(=O)C(=C3OC4=C(C(=C (C=C24)[N+](=O)[O-])[O-])Br)Br)[N+](=O)[O-])C(=O)[O-].[Na+].[Na+] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C20H6Br2N2O9Na2 |
| Moolimassa | 624,048 g/mol |
| Sulamispiste | 295 °C[1] |
| Liukoisuus veteen | 50 g/l[2] |
Eosiini B (C20H6Br2N2O9Na2) eli Acid Red 91 on ksanteenirakenteinen aromaattinen orgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää väriaineena.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa eosiini B on ruskehtavan punaista tai vihreää kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee veteen ja kohtalaisesti etanoliin. Aineen liuoksilla on vihreä fluoresenssi.[1][2][3]
Eosiini B voi olla sytotoksinen, mutageeninen ja estää tiettyjä mitokondriaalisia toimintoja.[4]
Eosiini B:tä valmistetaan bromaamalla fluoreskeiiniä 4',5'-dibromifluoreskeiiniksi ja nitraamalla se. Viimeinen vaihe on natriumsuolan muodostaminen.[2][3] Ensimmäisen kerran yhdistettä valmisti Heinrich Caro vuonna 1875[5].
Eosiini B:tä voidaan käyttää mikroskopiassa esimerkiksi lihassäikeiden värjäämiseen ja vastavärinä hematoksyliinille, joskin rakenteeltaan läheisesti muistuttava eosiini Y on yleisemin käytetty. Yhdistettä voidaan käyttää myös silkin värjäykseen ja musteiden ja värikynien valmistamiseen.[1][2][3][6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c R. W. Sabnis: Handbook of Biological Dyes and Stains, s. 171. John Wiley & Sons, 2010. ISBN 978-0-470-58623-5 (englanniksi)
- ↑ a b c d Floyd J. Green: The Sigma-Aldrich Handbook of Stains, Dyes, and Indicators, s. 300–301. Aldrich Chemical Company, 1990. ISBN 0-941633-22-5 (englanniksi)
- ↑ a b c Susan Budavari (päätoim.): The Merck Index, s. 610. (12th Edition) Merck & Co., 1996. ISBN 978-0-911910-12-4 (englanniksi)
- ↑ PubChem: C.I. Acid Red 91 pubchem.ncbi.nlm.nih.gov. Viitattu 9.11.2024. (englanniksi)
- ↑ Nicholas Eastaugh, Valentine Walsh, Tracey Chaplin, Ruth Siddall: Pigment Compendium, s. 157. Routledge, 2008. ISBN 9781136373923 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 8.11.2024). (englanniksi)
- ↑ John D. Bancroft: Theory and Practice of Histological Techniques, s. 126. Elsevier, 2008. ISBN 978-0-443-10279-0 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 8.11.2024). (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eosiini B Wikimedia Commonsissa
