Ennius

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ennius. Yksityiskohta Rafaelin freskosta Parnassos (1511).

Quintus Ennius (239 – n. 168 eaa.) oli roomalainen runoilija, näytelmäkirjailija ja satiirikko. Hänen sanotaan olleen aikansa vaikutusvaltaisin latinankielinen runoilija ja roomalaisen kirjallisuuden aloittaja. Hänen pääteoksensa oli eeppinen runoelma Annaalit (Annales), joista on jälkimaailmalle säilynyt vain 600 säettä[1].

Ennius oli syntyjään calabrialainen ja perehtyi kotiseudullaan hellenistiseen kulttuuriin. Hän liittyi Rooman sotaväkeen toisen puunilaissodan aikana ja palveli Sardiniassa centuriona. Siellä hänen lahjakkuutensa havaitsi Marcus Porcius Cato. Ennius muutti Roomaan ja ystävystyi Scipio Africanuksen kreikkalaisystävällisen ryhmän kanssa.[1]

Roomassa Ennius ansaitsi elantonsa opettamalla yläluokkaisia nuoria. Hän oli pidetty opettaja ja tunnettu säästäväisyydestään. Hänelle myönnettiin Rooman kansalaisuus vuonna 184 eaa. [2]

Enniuksen tuotanto on heksametrimittaista. Hänen kirjoittamastaan Annaalit-teoksesta tuli Rooman kansalliseepoksen mittoihin noussut työ. Siitä on säilynyt noin 600 säettä, joista monet ovat hyvin paatoksellisia. Hänen säkeistään on muodostunut monia lentäviä lauseita, kuten “Hädässä ystävä tunnetaan”. Hänen tiedetään kirjoittaneen ainakin 20 tragediaa ja tehneen lisäksi latinankielisiä muunnelmia Euripideen näytelmistä, mutta ne eivät ole säilyneet. Satiireillaan Ennius aloitti Gaius Luciliuksen kanssa uuden, aidosti roomalaisen kirjallisuudenlajin, jolle ei ollut kreikkalaista esikuvaa. Antiikin satiireissa oli yleensä moraalisen opetuksen sävy, jota myöhemmät satiirit eivät sisällä.[1]

  1. a b c Castrén, Paavo: Uusi antiikin historia, s. 295, 318, 320. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-21594-3
  2. Kamm, A: The Romans, s. 149, 1995

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]