Emmanuel Todd
| Emmanuel Todd | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 16. toukokuuta 1951 Saint-Germain-en-Laye, Yvelines, Ranska |
| Kansalaisuus | ranskalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkimusalue | historia ja väestötiede |
Emmanuel Todd (16. toukokuuta 1951 Saint-Germain-en-Laye, Yvelines, Ranska) on ranskalainen historian ja väestötieteen[1] tutkija. Hän on aktiivinen keskustelija, joka on ottanut vilkkaasti kantaa islamilaisen maailman kysymyksiin kumoamalla kielteisiä tulkintoja.[2]
Arabimaissa keväällä 2011 levinneiden vapauspyrkimysten vuoksi Todd nousi länsimaisen ja islamilaisen sivilisaation kohtaamista käsittelevien kirjoitustensa vuoksi julkisuuteen eri puolilla Keski-Eurooppaa. Toddin mukaan muslimit eivät ole jääneet vanhoilliseen elämäntapaan peruuttamattomasti, vaan on käymässä kohti uudenaikaistumista niin väestöllisesti kuin ajattelultaan. Syntyvyys on monissa islamilaisissa maissa voimakkaasti vähentynyt naisten koulutuksen lisääntyessä ja ehkäisyn yleistyessä. Ne kertovat yhteiskunnan ja sen jäsenten maallistumisesta. Ääri-islamilaista liikehdintää hän pitää tilapäisenä torjuntareaktiona uudenaikaistumiseen. Al-Qaidan hän katsoo kuolleen poliittisesti jo ennen Osama bin Ladenin surmaamista, kun siitä ei tullut laajojen piirien tukemaa liikettä. Todd katsoo, että hitaan kehityksen taustalla on muun muassa perherakenne. Suositaan suvun sisäisiä avioliittoja, ja sen seurauksena syntyvän patriarkaalisen vallan vaikutuksesta yhteiskunnallinen kehitys pysähtyy.[2]
Todd on käsitellyt myös Ranskaa teoksessaan Après la démocratie, jossa hän luonnehtii maata henkisesti tyhjäksi, demokratian vastaisille voimille alttiiksi maaksi, jossa niin ilmapiiri kuin mediakin keskittyvät rahaan, seksiin ja väkivaltaan. Dominique Strauss-Kahnin tapauksen valossa "siinä saattoi olla hieman profetiaa", kirjoittaa Kaija Virta analyysissään.[2]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- La Chute finale : Essai sur la décomposition de la sphère soviétique, Paris, Éditions Robert Laffont, 1976.ISBN2221103270
- Le Fou et le Prolétaire, Paris, Éditions Robert Laffont, 1979. ISBN 2221002016
- L'Invention de la France, (en collaboration avec Hervé Le Bras), Paris, Éditions Pluriel-Hachettes, 1981. ISBN 225302791X
- La Troisième Planète, Paris , Éditions du Seuil, coll. Empreintes, 1983. ISBN 2020063417
- L'Enfance du monde, Paris, Éditions du Seuil, coll. Empreintes, 1984. ISBN 2020069342
- La Nouvelle France, Paris, Éditions du Seuil, coll. L'Histoire immédiate, 1988. ISBN 2020100908
- L'Invention de l'Europe, Paris, Seuil, coll. L'Histoire immédiate, 1990. ISBN 2020285223
- Le Destin des immigrés, Paris, Éditions du Seuil, 1994. ISBN 2020314509
- L'Illusion économique : Essai sur la stagnation des sociétés développées, Paris, Gallimard, 1998. ISBN 2070410587
- La Diversité du monde : Famille et modernité, Paris, Éditions du Seuil, coll. L'histoire immédiate, 1999. ISBN 202019466X
- Après l'empire : Essai sur la décomposition du système américain, Paris, Gallimard, 2002. ISBN 207031300X
- Le Rendez-vous des civilisations, avec Youssef Courbage, Paris, Le Seuil, coll. La République des idées, 2007. ISBN 2020925974
- Après la démocratie, Paris, Gallimard, 2008. ISBN 2070786838
- Allah n'y est pour rien !, Paris, Le Publieur, coll « arretsurimages.net », 2011
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Haastattelu Rwevans.co.uk
- ↑ a b c Kaija Virta, Historia tarjosi tutkijalle tähtihetken, Helsingin Sanomat 10.6.2011 sivu A 2 Artikkelin verkkoversio[vanhentunut linkki]
