Emine Sartlan
| Emine Sartlan | |
|---|---|
| Әминә Сыртлан | |
.jpg) Sartlan 1800–1900 taitteessa. |
|
| Henkilötiedot | |
| Muut nimet |
Amina hanum (Emine hanım) |
| Syntynyt | 1884 Ufan kuvernementti, Venäjän keisarikunta |
| Kuollut | 1939 jälkeen Ranska |
| Vanhemmat | Məxmüt, Məğpərwaz |
| Puoliso | Ğəliəsğar Sırtlanov (1875–1912) |
Emine Sartlan, tai Amina Hanum Syrtlanoff (o.s. Şeyh-Ali, tat. Әминә Мәхмүт кызы Сыртланова (Шәехгалиева), Əminə Məxmüt qızı Sırtlanova (Şəyexğəlieva), ven. Амина Махмудовна Сыртланова (Шейхалиева), Amina Mahmudovna Syrtlanova, o.s. Šeihalijeva; 1884–1939 jälkeen) oli tataaritaustainen teosofi ja vapaamuurari. Sartlan vaikutti myös Suomessa, jossa hän piti luentoja islamin uskosta erinäisille yhdistyksille ja oli kontaktissa paikallisten teosofien kanssa sekä avusti tataarien seurakunnan perustamisessa.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Emine Sartlan (Əminə Sırtlan, Sırtlanova) syntyi vuonna 1884 Venäjän keisarikunnan Ufan kuvernementissa kenraalimajuri Məxmüt Şəyexğəlievin ja maanomistaja Məğpərwaz Şəyexğəlievan (o.s. Alkina) perheeseen.[1][2]
Sartlanin puoliso oli aatelinen lakimies-poliitikko Ğəliəsğar Sırtlanov. Hän oli puolustanut Suomen autonomiaa duuman muslimiryhmän ja İttifaq âl-Möslimin -puolueen edustajana ja asianajajana. Miehensä äkillisen kuoleman jälkeen vuonna 1912, Eminestä tuli "Pietarin muslimien koulutusyhdistyksen" puheenjohtajana. Hän oli vaikutusvaltainen hahmo Ufan ja Pietarin muslimiyhteisöjen keskuudessa.[1][3][4]
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Sartlanista tuli Venäjän muslimijärjestöjen keskuskomitean jäsen. Komitean pyrkimyksenä oli avustaa Venäjän joukkoja. Vuoden 1916 kesällä Sartlan toimi sodan eturintamaan lähetetyn Venäjän muslimien ambulanssijunan emäntänä.[3]
Venäjän vallankumouksen jälkeen Sartlan tuli Suomeen. Paikallisen tataariyhteisön keskuudessa hän oli mukana seurakunnan perustamisen alkutaipaleissa. Yhdessä Abdullah Battalin ja Lotfi Ishakin kanssa hän laati seurakunnan säännöt. Tuona aikana teosofiasta kiinnostunut Sartlan oli myös yhteyksissä suomalaisten teosofien kanssa. Sartlan piti luentoja islamin uskosta erinäisille yhdistyksille sekä mainosti palveluitaan musiikinopettajana lehdissä. Hän käytti maassa nimiä "Amina Syrtlanoff", "Emine Sartlan" ja "Amina hanum" (hanım = rouva).[5][6][7][8][9][4][10]
1920-luvun puolivälistä Sartlan asui Pariisissa. Hän muun muassa piti esitelmiä venäläisissä ja ranskalaisissa teosofian yhdistyksissä ja oli sairaanhoitajien liiton hallituksen jäsenenä. Vuosina 1921–1929 Sartlan oli vapaamuurarijärjestön Le Droit Humain jäsen. Vuonna 1929 hänestä tuli venäjänkielisen vapaamuurariyksikön Auroran mestari. Sartlan pysyi jäsenenä vuoteen 1939. Sırtlanovan on sanottu "rinnastaneen teosofian ja vapaamuurariuden". Yksiköiden sulkeutuessa Saksan miehitettyä Ranskan Sartlanin kohtalo jäi tuntemattomaksi.[11][12][13]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Ямаева Л. А. Мусульманский либерализм начала XX века как общественно-политическое движение. Уфа, Гилем, 2002, с. 209—210
- ↑ Татар Ир-Ат Исемнәре (Татарские Мужские Имена В Алфавитном Порядке) magarif-uku.ru. Arkistoitu 27.10.2022. Viitattu 5.12.2022.
- ↑ a b Ахмедзаки Валиди Тоган. Воспоминания. Книга I, Уфа, Китап, 1994. с. 162.
- ↑ a b Tervonen, Miikka & Leinonen Johanna (toim.): Vähemmistöt muuttajina - Näkökulmia suomalaisen muuttoliikehistorian moninaisuuteen. Painosalama Oy, Turku 2021. ISBN 978-952-7399-09-5. (s. 77, 81)
- ↑ Серков А. И. История русского масонства. Санкт-Петербург, изд-во имени Н. И. Новикова, 2009.
- ↑ Amina hanum digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 5.12.2022.
- ↑ Sabira Ståhlberg: Visible and Invisible Tatar Women in Finland aybagar.eu. 2022. Viitattu 5.12.2022.
- ↑ Antero Leitzinger: Suomen tataarit – Vuosina 1868–1944 muodostuneen muslimiyhteisön menestystarina. East-West Books Helsinki, 2006. ISBN 9789529959228
- ↑ Zinnetullah Ahsen Böre: Finlaniya Cemaati Islâmiyesin kurmaya muvaffak olsakta Fin-Türk mektebin açmaya neden muvaffak olmadık? / Olemme onnistuneet perustamaan seurakunnan, mutta miksi emme ole onnistuneet perustamaan suomalais-turkkilaista kansakoulua? (Tampere, 1943)
- ↑ Leitzinger, Antero: Suomen tataarit - Vuosina 1968-1944 muodostuneen muslimiyhteisön menestystarina. East-West Books, Helsinki 2006. ISBN 952-99592-2-2 (s. 172)
- ↑ Русская интермедия: ложа Аврора (1927–1945) co-masonry.ru. Arkistoitu 3.11.2013. Viitattu 5.12.2022.
- ↑ Париж. Ложа Аврора samisdat.com. Arkistoitu 29.4.2017. Viitattu 5.12.2022.
- ↑ Фото из Иллюстрированного приложения к газете «Новое время» за июнь 1916 г. № 14476