Emily Carr

Emily Carr ratsunsa selässä.

Emily Carr (13. joulukuuta 1871 Victoria, Brittiläinen Kolumbia – 2. maaliskuuta 1945) oli kanadalainen taidemaalari ja kirjailija.

Carr muutti San Franciscoon opiskelemaan taidetta vanhempiensa kuoleman jälkeen vuonna 1890. Vuonna 1899 hän matkusti Englantiin syventämään opintojaan. Vuonna 1910 hän opiskeli vuoden Pariisissa ja muualla Ranskassa ennen muuttamistaan pysyvästi Brittiläiseen Kolumbiaan seuraavana vuonna.

Carrin tuotantoon vaikuttivat eniten Brittiläisen Kolumbian ja Alaskan alkuperäiskansat. Vuonna 1908 vierailu Skagwayssä innoitti häntä taiteellisesti, ja hän alkoi maalata toteemipaaluja. Vuonna 1913 hänen täytyi muutaman Vancouverissa vietetyn vuoden jälkeen taloudellisista seikoista johtuen palata pysyvästi Victoriaan. Molemmat kaupungit olivat tuolloin taiteellisesti hyvin vanhoillisia. Carrin tuotantoon vaikuttivat sellaiset tyylit kuin postimpressionismi ja fauvismi. Hänen työnsä olivat vieraita hänen ympäristölleen ja pysyivät pimennossa suurelta taidemaailmalta useita vuosia. Hän työskentelikin yli vuosikymmenen keramiikkataiteilijana, koirankasvattajana ja matkustajakodin emäntänä luovuttuaan taideurastaan.

1920-luvulla Kanadan kansallisgalleria kutsui Carrin osallistumaan Kanadan länsirannikon nyky- ja alkuperäisasukkaiden taiteen näyttelyyn, jolloin hän sai yhteyksiä Group of Seven -taiteilijaryhmän kanssa. Vuonna 1927 hän matkusti näyttelyä varten Ontarioon, jossa hän tapasi ryhmän jäseniä, kuten Lawren Harrisin, jonka tuki oli hänelle erittäin tärkeää. Häntä houkuteltiin osallistumaan töillään ryhmän näyttelyyn. Ryhmän jäsenet nimesivät hänet ’Modernien taiteiden äidiksi’ noin viisi vuotta myöhemmin.

Vancouverinsaaren länsirannikon nuu-chah-nulthi-intiaanit antoivat Carrille lempinimen Klee Wyck, ’Naurava’. Hän nimesi vuonna 1941 julkaistun, kokemuksiaan alkuperäisasukkaiden kanssa kuvanneen kirjansa näin. Kirja voitti kenraalikuvernöörin palkinnon samana vuonna. Hän kirjoitti myöhemmin kuusi muutakin kirjaa. Vaikka kirjat ovatkin pääosin omaelämäkerrallisia, on niiden todettu olevan epäluotettavia tietojen tarkkuuden suhteen.