Emile Claus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Emile Claus Algerian matkallaan.
Emile Claus: Katu, maalattu vuonna 1895.
Emile Claus:Charlotte Dufaux`n (taiteilijan vaimo) muotokuva.

Emile Claus (1849 -1924) oli belgialainen impressionistisen taidesuunnan taidemaalari. Hän on kotimaansa parhaiten tunnettuja maisemaalareita. Maisemaalausten ohella hän maalasi myös laatu- ja muotokuvia. [1] [2]

Elämänvaiheita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Emile Claus syntyi köyhään suurperheeseen. Perheessä oli kolmetoista lasta, joista Emile oli kahdestoista. Claus osoitti kiinnostusta taiteeseen jo lapsena ja käveli kolme kilomertiä kaupunkiin saadakseen opetusta piirtämiseen. Vaikka isä salli pojalleen piirtämisharrastuksen, hän halusi pojastaan työmiehen, ei taiteilijaa. [3] [4]

Ensiksi perhe lähetti Emilen leipurin oppipojaksi Lilleen, mitä seurasivat lyhyet urat rautateillä ja myyjänä. Löydettyään mesenaatin ja saatuaan isänsä mielen muuttumaan, Claus aloitti taideopinnot Antwerpenissa. [1]

Antwerpenin taideakatemiassa Clausin opettajia olivat maisemamaalauksen professori Jacob Jacobs ja koulun johtaja Nicaise de Keyser. Keyser oli erikoistunut historiamaalaukseen ja muotokuviin. Claus halusi maalata realistisesti, mikä oli kokonaan toisenlaista kuin hänen opettajiensa suosima akateeminen taide. Tämä vei hänet tyylillisesti lähelle aikansa sosiaalista elämää tarkasti maalanneita, kuten Jules Bastien-Lepagea. [1]

Avioliiton Claus solmi vuonna 1886 Charlotte Dufauxin kanssa. Merkittäväksi ihmissuhteeksi muodostui taiteilija Jenny Montigny, joka oli aluksi Clausin oppilas. Montigny oli Clausia 26 vuotta nuorempi ja oli Clausin ystävänä tämän elämän loppuun asti. [5]

Vuonna 1893 Claus muutti Asterneen, missä asui loppuelämänsä. Hänen työnsä menivät hyvin kaupaksi ja niitä osti myös Belgian hallitsijaperhe. Vähitellen hän alkoi kiinnostua pointillismista. Muuten hän maalasi noudattaen impressionistista tyylisuuntaa, josta hän käytti nimitystä "luminismi". Maalauksissaan Claus onnistui vangitsemaan kankaalle tunteen, sumun ja auringon ensi säteet niityllä. [3] [1]

Vaikka viihtyikin hyvin kotitilallaan, Claus matkaili Alankomaissa, Marokossa, Algeriassa ja Italiassa. Pariisin matkallaan hän ystävystyi Claude Monet´n kanssa. [3]

1880- luvulla Claus piti useita näyttelyitä kotimaansa ulkopuolella. Hänen töitään oli Edinburgissa, Liverpoolissa, Buenos Airesissa ja tietenkin ajan taiteen keskuksessa Pariisissa. Näyttelyt olivat arvostelumenestyksiä. Vuonna 1904 Claus perusti yhdistyksen "Vie et Lumière" johon otti jäseniksi muita impressionistia tai kuten Claus halusi sanoa, luministisia, taiteilijoita. [3]

Ensimmäinen maailmansota syttyi vuonna 1914. Saksa valtasi Belgian. Claus pakeni miehitys Isoon-Britanniaan, missä asettui suurimmaksi osaksi ajasta Lontooseen. Siellä hän ei ollut suinkaan toimeton, vaan maalasi useita näkymiä Lontoosta. Maalauksissa on selviä vaikutteita Monetilta. Sodan jälkeen hän palasi kotimaahansa ja piti näyttelyn vuonna 1921. Hän ei enää saanut töistään kriitikoiden ylistystä, sillä uusi taidemuoti oli vallannut alaa. Erityisesti ekspressionismi oli noussut taideyleisön suosikiksi. [2] [1] [5]

Clausin töitä on muun muassa Adelaiden, Antwerpenin, Brysselin ja Pariisin eri museoiden kokoelmissa. [1]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lisää aiheesta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Emile_Claus&oldid=22649416”