Emil Zátopek
| Emil Zátopek | |
|---|---|
 Emil Zátopek vuonna 1951. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 19. syyskuuta 1922 Kopřivnice, Tšekkoslovakia |
| Kuollut | 22. marraskuuta 2000 (78 vuotta) Praha, Tšekki |
| Kansalaisuus | Tšekkoslovakia |
| Ammatti | sotilas |
| Uran tiedot | |
| Lempinimi | Satupekka, Ťopek |
| Laji | kestävyysjuoksu |
| Seura | TJ Gottwaldov, Dukla Praha |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Tšekkoslovakia
| |||
| Miesten yleisurheilu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Lontoo 1948 | 10 000 m | |
| Kultaa |
Helsinki 1952 | 10 000 m | |
| Kultaa |
Helsinki 1952 | 5 000 m | |
| Kultaa |
Helsinki 1952 | maraton | |
 Hopeaa |
Lontoo 1948 | 5 000 m | |
| EM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Bryssel 1950 | 10 000 m | |
| Kultaa |
Bryssel 1950 | 5 000 m | |
| Kultaa |
Bern 1954 | 10 000 m | |
 Pronssia |
Bern 1954 | 5 000 m | |
Emil Zátopek 
kuuntele ääntämys (ohje) (19. syyskuuta 1922 Kopřivnice, Tšekkoslovakia – 22. marraskuuta 2000 Praha, Tšekki) oli tšekkoslovakialainen kestävyysjuoksija ja nelinkertainen olympiavoittaja.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Zátopek syntyi pienessä Kopřivnicen teollisuuskaupungissa Määrissä Tšekkoslovakiassa perheensä seitsemäntenä lapsena vuonna 1922. Emilin jälkeen perheeseen syntyi vielä yksi lapsi. Isä František työskenteli tehtaassa ja teki lisäksi huonekaluja. Perhe oli melko köyhä, mutta omisti kotieläimiä.[1]
Juoksu-uran varhaisvuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]14-vuotiaana Zátopek muutti Zlíniin, jossa hän meni teollisuuskouluun sekä töihin kenkätehtaaseen.[2] Keväällä 1941 Zátopek sijoittui toiseksi Zlínissä käydyssä vuotuisessa katujuoksukilpailussa tehtaansa edustajana. Menestyksensä ansiosta hänet laitettiin juoksuharjoituksiin ja uusiin kilpailuihin. Talven jälkeen Zátopek jatkoi kilpailemista ja menestyi hyvin. Tällöin hän päätti ryhtyä urheilijaksi ja ryhtyi harjoittelemaan tosissaan paikallisessa urheiluseurassa. Kesällä 1942 Zátopek jouksi Zlínin joukkueessa, joka voitti Tšekkoslovakian mestaruuden 4 × 1 500 metrin viestissä.[3]
Ensimmäisen merkittävän henkilökohtaisen voittonsa Zátopek otti loppukesällä 1943 Prahassa Böömin ja Määrin ottelussa 1 500 metrin juoksussa ajalla 4.01,4. Zátopek alkoi noudattaa itse kehittämäänsä järjestelmällistä harjoitusmenetelmää, johon kuului toistuvia, päämatkaa lyhyempiä mutta kovavauhtisempia vetoja. Kesällä 1944 hän otti hopeaa 1 500 metrin juoksussa maan mestaruuskisoissa ja alitti neljän minuutin rajan. Tämän jälkeen hän alkoi kokeilla myös pidempiä juoksumatkoja. Hän rikkoi jo saman vuoden syksyllä 3 000 metrin Tšekkoslovakian-ennätyksen ajalla 8.38,8 ja 5 000 metrin ennätyksen ajalla 14.55.[3]
Sodan jälkeen vuonna 1945 Zátopek lopetti työnsä tehtaassa, joka oli saanut huonon maineen yhteistyöstään natsien kanssa. Hän värväytyi Tšekkoslovakian armeijaan ja otti sen raskaan koulutuksen hyödyllisenä kestävyysharjoitteluna. Hän sai myös helposti vapaata juoksukilpailuja varten. Zátopek rikkoi ennätyksiä lähes jokaisessa juoksussaan ja voitti Tšekkoslovakian mestaruuksia 5 000 metrillä. Syksyllä 1945 Zatópek aloitti kahden vuoden upseerikoulun Hranicessa.[4]
Elokuussa 1946 Zátopek sijoittui Oslon Euroopan-mestaruuskilpailujen 5 000 metrillä viidenneksi ajalla 14.25,8. Seuraavassa kuussa hän voitti matkan Berliinissä liittoutuneiden sotilasmestaruuskilpailuissa. Kesällä 1947 Zátopek voitti Helsingissä ensimmäistä kertaa suomalaisen suurjuoksijan Viljo Heinon ja alkoi saada kansainvälistä huomiota.[5]
Kansainvälisen menestyksen vuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Zátopek juoksi ensimmäisen 10 000 metrin kilpailunsa toukokuussa 1948, ja paransi maansa ennätyksen lukemiin 30.28,4. Kolme viikkoa myöhemmin hän juoksi Prahassa saman matkan ajassa 29.37,0, joka jäi vain 1,6 sekuntia maailmanennätyksestä.[6]
Lontoon olympialaisissa 1948 Zátopek voitti 10 000 metrin olympiakultaa ylivoimaisesti olympiaennätysajalla 29.59,6. Hän otti 5 000 metrin juoksussa hopeaa ajalla 14.17,8, joka oli sekin alle entisen olympiaennätyksen.[7]
Vuonna 1949 Zátopek kilpaili maailmalla hyvin ahkerasti ja voitti yhtä lukuun ottamatta jokaisen kilpailunsa. Kielitaitoisesta, puheliaasta ja miellyttäväluonteisesta Zátopekista tuli suosittu kaikkialla missä hän kilpailikin. Ensimmäisen useista maailmanennätyksistään hän juoksi kesäkuussa 1949 Ostravassa, kun hän paransi 10 000 metrin ennätyksen aikaan 29.28,2.[8]
Brysselin Euroopan-mestaruuskisoissa elokuussa 1950 Zátopek voitti ylivoimaisesti 10 000 metrin ja 5 000 metrin kilpailut ajoilla 29.12,0 ja 14.03.[9]
Kesällä 1951 Zátopek juoksi aiempia kausia harvemmin ja heikommin tuloksin pidettyään harjoittelutaukoa hiihto-onnettomuuden seurauksena. Loppukaudella hän kuitenkin saavutti entisen kuntonsa ja juoksi uusia maailmanennätyksiä harvinaisemmilla juoksumatkoilla.[10]
Olympiavuoden 1952 keväällä Zátopek sairasteli ja menetti monen viikon edestä harjoitusaikaa, mutta ehti kuntoon olympialaisiin mennessä.[11] Helsingin olympialaisissa 1952 Zátopek voitti 10 000 metrin ja 5 000 metrin juoksut uusilla olympiaennätysajoilla 29.17,0 ja 14.06,6. Niiden lisäksi hän voitti maratonin. Suomalaiset keksivät suosikilleen lempinimen ”Satupekka”.[12]
Vuoden 1954 Euroopan-mestaruuskilpailuissa Zátopek voitti kultaa 10 000 metrillä ja pronssia 5 000 metrillä.[13] Koska Zátopekin etumatka 5 000 metrillä oli kurottu kiinni, hän jätti matkan pois olympiaohjelmastaan Melbournessa 1956. Olympiavuoden alussa Zátopek alkoi kärsiä juoksua haittaavasta vammasta, ja hän meni leikkaukseen heinäkuun alussa. Hän ei ehtinyt toipua täysin ennen marraskuun olympialaisia, joten hän jätti myös 10 000 metrin juoksun pois ja juoksi vain maratonin, jolla hän sijoittui kuudenneksi.[14]
Vuonna 1957 Zátopek voitti vielä puolet juoksemistaan kilpailuista, mutta ei enää saavuttanut maailmanluokan tuloksia. Maaliskuussa 1958 hän ilmoitti lopettavansa uransa.[15]
Maailmanennätykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 5 000 m
- 13.57,2 – 30. toukokuuta 1954 Pariisi
- 10 000 m
- 29.28,2 – 11. kesäkuuta 1949 Ostrava
- 29.21,2 – 22. lokakuuta 1949 Ostrava
- 29.02,6 – 4. elokuuta 1950 Turku
- 29.01,6 – 1. marraskuuta 1953 Stará Boleslav
- 28.54,2 – 1. kesäkuuta 1954 Bryssel
- tunnin juoksu
- 19 558 m – 15. syyskuuta 1951 Praha
- 20 052 m – 29. syyskuuta 1951 Stará Boleslav
Lisäksi Zátopek rikkoi 20 000 metrin, 25 000 metrin, 30 000 metrin, 6 mailin, 10 mailin ja 15 mailin juoksujen maailmanennätykset.[16]
Henkilökohtaiset ennätykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 5 000 m – 13.57,2 (30. toukokuuta 1954 Colombes, Ranska)
- 10 000 m – 28.54,2 (1. kesäkuuta 1954 Bryssel, Belgia)
- maraton – 2.23.04 (27. heinäkuuta 1952 Helsinki, Suomi)
- tunnin juoksu – 20 052 m (29. syyskuuta 1951 Stará Boleslav, Tšekkoslovakia)[17]
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Zátopekin vaimo Dana Zátopková oli myös huippu-urheilija ja voitti keihäänheitossa olympiakultaa 1952 ja hopeaa 1960. Zátopekit olivat syntyneet täsmälleen samana päivänä. Heillä ei ollut lapsia.
Urheilu-uran jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Juoksu-uransa jälkeen Zátopek jatkoi upseerina armeijan palveluksessa.[18] Hän teki useita valtiovierailun tapaisia käyntejä ulkomaille, joskus maansa hallituksen järjestämänä.[19]
Kansallissankari Zátopek oli merkittävä hahmo maansa kommunistisessa puolueessa. Vuonna 1968 hän kuitenkin tuki näkyvästi Prahan kevään liberaaleja uudistuksia. Kun Neuvostoliitto miehitti maan elokuussa 1968 tukahduttaakseen liikkeen, Zátopek protestoi miehitystä vastaan julkisesti useiden viikkojen ajan. Häntä ei vahingoitettu vaarallisessa yrityksessään, mutta kun kovan linjan edustajat olivat palanneet valtaan, Zátopek julistettiin itäblokissa petturiksi. Hän menetti ensin asemansa armeijan urheilujohtajana, sitten työnsä valmentajana sekä lopulta työnsä armeijan palveluksessa.[20] Zátopek sai vaatimattoman ja raskaan työpaikan geologian alan yrityksessä, joka teki poraustöitä.[21]
Vuonna 1973 Zátopek kävi Suomessa toimimassa lähettäjänä Paavo Nurmen muistokilpailussa. Sen jälkeen viranomaiset sallivat hänen muuttaa pysyvästi takaisin Prahaan vaimonsa luokse. Hänelle järjestyi yksitoikkoinen työpaikka maan televisioyhtiöstä etsimässä ulkomaisista urheilulehdistä tietoa uusista harjoitusmenetelmistä. Zátopek sai jälleen myös matkustella maailmalla, ja hän kävi esimerkiksi Pariisissa vuonna 1975 vastaanottamassa Unescon Pierre de Coubertin Fair Play -mitalin ensimmäisenä tšekkoslovakialaisena urheilijana. Zátopek jäi työstään eläkkeelle vuonna 1982.[22]
Zátopek rehabilitoitiin vuonna 1990, kun Tšekkoslovakia vapautui ja Václav Havel oli noussut presidentiksi.[23]
Zátopek kuoli vuonna 2000 pitkäaikaiseen sairauteen Prahassa 78-vuotiaana. Hänelle myönnettiin kuoleman jälkeen Kansainvälisen olympiakomitean Pierre de Coubertin -mitali.
Maailmanranking vuosittain
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]5 000 metriä: |
10 000 metriä: |
Teoksia Zátopekista
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jean Echenoz: Pitkä juoksu. Suom. Erkki Jukarainen. Keltainen kirjasto 404, Tammi 2010, ISBN 978-951-31-4896-6
- Zátopek, elokuva (2021)[25]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Askwith, Richard: Today We Die a Little! The Inimitable Emil Zátopek, The Greatest Olympic Runner of All Time. Nation Books, 2016. ISBN 978-1-56858-549-9
- Broadbent, Rick: Endurance – The Extraordinary Life and Times of Emil Zátopek. Bloomsbury, 2016. ISBN 978-1-4729-2022-5
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Askwith 2016, s. 8–11.
- ↑ Askwith 2016, s. 19–25.
- ↑ a b Askwith 2016, s. 27–44.
- ↑ Askwith 2016, s. 49–54.
- ↑ Askwith 2016, s. 54–62.
- ↑ Askwith 2016, s. 73–74.
- ↑ Askwith 2016, s. 84–92.
- ↑ Askwith 2016, s. 103–105.
- ↑ Askwith 2016, s. 126–128.
- ↑ Askwith 2016, s. 143–150.
- ↑ Askwith 2016, s. 153–154.
- ↑ Askwith 2016, s. 165–190.
- ↑ Askwith 2016, s. 218.
- ↑ Askwith 2016, s. 219–230.
- ↑ Askwith 2016, s. 233, 237.
- ↑ Broadbent 2016, s. 302.
- ↑ Emil’s personal bests World Athletics. Viitattu 17.8.2024.
- ↑ Askwith 2016, s. 238–240.
- ↑ Askwith 2016, s. 246.
- ↑ Askwith 2016, s. 262–282.
- ↑ Askwith 2016, s. 290–291.
- ↑ Askwith 2016, s. 314–325.
- ↑ Askwith 2016, s. 332.
- ↑ Track and Field Statistics - Emil Zátopek brinkster.net. Viitattu 17.8.2024. (englanniksi)
- ↑ Kartastenpää, Tero: Hyväntuulinen urheilutähti. Helsingin Sanomat, 14.4.2023, s. B 6. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. ISSN 0355-2047 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.4.2023.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Emil Zátopek Wikimedia Commonsissa
- Emil Zátopekin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
- Ylen Elävä arkisto: Satupekan kolmoisvoitto Helsingissä
- Video: Zatopek voittaa 5000 metriä Helsingin olympialaisissa
| Edeltäjä: Gunder Hägg, Ruotsi |
Miesten 5 000 metrin maailmanennätyksen haltija 30. toukokuuta 1954 – 29. elokuuta 1954 |
Seuraaja: Vladimir Kuts, Neuvostoliitto |
| Edeltäjä: Viljo Heino, Suomi |
Miesten 10 000 metrin maailmanennätyksen haltija 11. kesäkuuta 1949 – 1. syyskuuta 1949 |
Seuraaja: Viljo Heino, Suomi |
| Edeltäjä: Viljo Heino, Suomi |
Miesten 10 000 metrin maailmanennätyksen haltija 22. lokakuuta 1949 – 15. heinäkuuta 1956 |
Seuraaja: Sandor Iharos, Unkari |
| Edeltäjä: Viljo Heino, Suomi |
Miesten tunnin juoksun maailmanennätyksen haltija 15. syyskuuta 1951 – 24. elokuuta 1963 |
Seuraaja: Bill Baillie, Uusi-Seelanti |
| Edeltäjä: Viljo Heino, Suomi |
Miesten 20 000 metrin maailmanennätyksen haltija 15. syyskuuta 1951 – 24. elokuuta 1963 |
Seuraaja: Bill Baillie, Uusi-Seelanti |
| Edeltäjä: Mikko Hietanen, Suomi |
Miesten 25 000 metrin maailmanennätyksen haltija 26. lokakuuta 1952 – 27. syyskuuta 1955 |
Seuraaja: Albert Ivanov, Neuvostoliitto |
| Edeltäjä: Albert Ivanov, Neuvostoliitto |
Miesten 25 000 metrin maailmanennätyksen haltija 29. lokakuuta 1955 – 21. heinäkuuta 1965 |
Seuraaja: Ron Hill, Iso-Britannia |
| Edeltäjä: Jakov Moškachenkov, Neuvostoliitto |
Miesten 30 000 metrin maailmanennätyksen haltija 26. lokakuuta 1952 – 21. lokakuuta 1956 |
Seuraaja: Antti Viskari, Suomi |
|
1912: Hannes Kolehmainen | 1920: Joseph Guillemot | 1924: Paavo Nurmi | 1928: Ville Ritola | 1932: Lauri Lehtinen | 1936: Gunnar Höckert | 1948: Gaston Reiff | 1952: Emil Zátopek | 1956: Vladimir Kuts | 1960: Murray Halberg | 1964: Robert Schul | 1968: Mohamed Gammoudi | 1972: Lasse Virén | 1976: Lasse Virén | 1980: Miruts Yifter | 1984: Sa’id Awita | 1988: John Ngugi | 1992: Dieter Baumann | 1996: Vénuste Niyongabo | 2000: Millon Wolde | 2004: Hicham el-Guerrouj | 2008: Kenenisa Bekele | 2012: Mohamed Farah | 2016: Mohamed Farah | 2020: Joshua Cheptegei | 2024: Jakob Ingebrigtsen |
|
1896: Spyrídon Loúis | 1900: Michel Théato | 1904: Thomas Hicks | 1908: Johnny Hayes | 1912: Kenneth McArthur | 1920: Hannes Kolehmainen | 1924: Albin Stenroos | 1928: Boughéra el-Ouafi | 1932: Juan Carlos Zabala | 1936: Sohn Kee-chung | 1948: Delfo Cabrera | 1952: Emil Zátopek | 1956: Alain Mimoun | 1960: Abebe Bikila | 1964: Abebe Bikila | 1968: Mamo Wolde | 1972: Frank Shorter | 1976: Waldemar Cierpinski | 1980: Waldemar Cierpinski | 1984: Carlos Lopes | 1988: Gelindo Bordin | 1992: Hwang Young-cho | 1996: Josia Thugwane | 2000: Gezahegne Abera | 2004: Stefano Baldini | 2008: Samuel Wanjiru | 2012: Stephen Kiprotich | 2016: Eliud Kipchoge | 2020: Eliud Kipchoge | 2024: Tamirat Tola |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
