Emil Vesterinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Emil Vesterinen (1. elokuuta 1886 Pielavesi[1]21. marraskuuta 1968 Helsinki[2]) oli suomalainen ylimetsänhoitajan arvonimen saanut metsänhoitaja ja Viron konsuli.

Henkilöhistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Emil Vesterisen vanhemmat olivat maanviljelijä Heikki Matti Vesterinen ja Maria Loviisa Karttunen ja puoliso vuodesta 1912 opettaja Madlena (Leeni) Ploompuu. Vesterinen tuli ylioppilaaksi Iisalmen yhteiskoulusta 1909, kävi Härnösandissa teknillisen metsä- ja sahakoulun 1912 ja valmistui metsänhoitajaksi 1913. Hän oli Tapion konsulentti ja toimitussihteeri 1913–1918, Helsingin maanviljelyslyseon opettaja 1918–1920, SOK:n metsänhoitaja 1919–1920, Viron konsuli Helsingissä 1920–1927 ja Metsätaloudellisen valistustoimiston, myöhemmin Metsätiedotustoimisto, johtaja 1927–1959. Ylimetsänhoitajan arvonimen hän sai 1946.[1][2][3]

  • Koduste tarbepuude kokkuhoidmine, 1917
  • Halkojen hinnan jakautuminen metsänomistajain, hakkaajain, kuljetuskustannusten ja välittäjäin kesken vuoden 1917 alussa, 1917
  • Kantojen nostamisesta, 1918
  • Kuivan pihkan kokoominen: muutamia käytännöllisiä ohjeita, 1918
  • Tervateollisuus, 1918, Benjamin Helander, Emil Vesterinen
  • Mihin kelpaa havupuidemme pihka?, 1918
  • Pihkan juoksuttaminen männystä ja kuusesta, 1918
  • Polttopuut ja polttopuiden kauppa, 1920
  • Katsaus Eestin maataloudellisiin oloihin : Pohjois-Eestin maanviljelysseura, 1921
  • Eesti, 1922
  • Carl Robert Jakobson: Eestin kansallisen heräämisajan merkkimiehiä, 1926
  • Syskyjärven hovi: palanen rajakarjalaisen sydänmaaseudun historiaa, 1927
  • Koululaisten ja partiolaisten metsäkirja, 1927
  • Warkauden tehdas 1909–1929: palanen Keski-Savon teollisuuden historiaa, 1929
  • En hälsning från Mänttä berg, 1931
  • Sotilasnuoriso ja metsänviljely: kylvö- ja istutusohjeita sotilaille, 1933
  • Keravan puuteollisuus osakeyhtiö 1909–1934, 1934
  • Sotilaiden osanotto metsänviljelystyöhön, 1934
  • Suomen metsänhoitoyhdistyksen metsätaloudellinen valistustoimisto 1927–1937, 1938
  • Metsäretkeilystä, 1942
  • Pihkan keräyksen järjestely 25 vuotta sitten ja nyt, 1944
  • Kuudes pohjoismainen metsäkongressi: vaikutelmia kongressimatkalta, 1947
  • Metsätietoa nuorisolle, 1951
  • Muuan peruskirja, 1952
  • Helsingin metsänhoitajayhdistys r.y. = Helsingfors forstmästareförening r.f.: 25-vuotiskertomus 1927–1952, 1952
  • Metsämainostuksen rakenteesta, 1954
  • Evon metsäopiston perustamisvaiheita, 1962
  1. a b Kuka kukin on (Aikalaiskirja) 1954, s. 963 (Viitattu 1.6.2019)
  2. a b Kuolleita. Helsingin Sanomat, 24.11.1968, s. 11.
  3. I. Havu, L. Arvi P. Poijärvi, K. J. Immonen (toim.): Kuka kukin on (Aikalaiskirja). Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1960, s. 1019–1020. Helsinki: Otava, 1960.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]