Emil Vanninen
Emil Johannes Vanninen (20. joulukuuta 1893 Sortavala – 8. tammikuuta 1954) oli suomalainen jääkäriluutnantti, joka osallistui taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa ja myöhemmin Suomen sisällissodassa.[1][2]
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vannisen äiti oli Katri Vanninen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Hulda Toivosen kanssa.[1][2]
Jääkäriaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vanninen työskenteli kauppa-apulaisena liittyessään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 23. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vanninen saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) aliupseeriksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Suomen sisällissotaan hänet komennettiin varusmestariksi 2. Jääkärirykmentin 12. jääkäripataljoonaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Kalevankankaalla, Tampereella, Kauksamossa, Kivennavalla ja Raivolassa Inon saartoon.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vanninen toimi sisällissodan jälkeen kuormastovääpelinä 2. Jääkärirykmentissä, josta hänet siirrettiin 10. heinäkuuta 1918 vääpeliksi Pioneerikoulutuspataljoonan 3. komppaniaan. Pioneerikoulutuspataljoonasta hänet määrättiin 24. huhtikuuta 1919 alkaen Pioneeripataljoona 1:n (tunnettiin myöhemmin nimellä Pioneeripataljoona) muonitusmestariksi ja edelleen 30. elokuuta 1923 pataljoonan rahastonhoitajaksi ja toimi satunnaisesti myös pataljoonan talouspäällikön viransijaisena.[1][2]
Talvi- ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Talvisotaan Vanninen osallistui talouspäällikkönä Pioneerikoulutuskeskuksessa, josta hänet siirrettiin välirauhan aikana Pioneeripataljoona 2:een talouspäälliköksi ja myöhemmin rahastonhoitajaksi. Jatkosodan puhjettua hänet siirrettiin talousupseeriksi Pioneeripataljoona 14:ään, josta vuonna 1944 hänet siirrettiin edelleen Pioneeripataljoona 15:een. Sotien jälkeen hän siirtyi rahastonhoitajaksi Kouvolan sotilaspiiriin ja Pioneerirykmenttiin. Myöhemmin hänet nimitettiin rykmentin palopäälliköksi. Hänet haudattiin Kouvolaan.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
       |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.