Emil Kantola
Emil Aleksander Taavetinpoika Kantola (17. syyskuuta 1886 Ylivieska - 20. syyskuuta 1916 Latvia) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat työmies Taavetti Kantola ja Lyydi Maria Korte.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kantola toimi työmiehenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 13. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella, missä hän kaatui taistelussa venäläisten luodista 20. syyskuuta 1916 ollessaan komennettuna varmistusketjuun pioneerien suorittaessa varustelutöitä.[1][2]
Hänet haudattiin sotilashautausmaahan lähelle Latsche-joen suuta Riianlahden rannalle Dumben yhteishautaan saksalaisten aseveljien kanssa. Samassa haudassa lepää myös neljä muuta partiokahakoissa vuonna 1916 kaatunutta suomalaista jääkäriä: Frans Viktor Heinonen, Einar Otto Evert Myntti, Viktor Kamis ja Konrad Johan Olof Pehrsson. Hän oli kuollessaan naimaton.[3] Kunniamerkit: Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.[1][2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
- E.Jernström, Jääkärit maailmansodassa Sotateos oy Helsinki 1933
- Suomen sotasurmat 1914-1922 © 2001- Valtioneuvoston kanslia, Suomi Finland
- Toim. Lars Westerlund, Suomalaiset ensimmäisessä maailmansodassa, Valtioneuvoston kanslian julkaisu 6/2004 ISBN 952-5354-48-2.