Emil Johansson (jääkäri)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Emil Johannes Johansson (20. helmikuuta 1887 Parainen30. huhtikuuta 1966) oli suomalainen jääkärikapteeni.[1][2]

Perhe ja koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johanssonin vanhemmat olivat maanviljelijä Reinhold Johannes Johansson ja Selma Alma Klang. Hän kävi kansakoulun.[1][2]

Jääkärikausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johansson työskenteli maanviljelijänä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 24. marraskuuta 1915. Ensimmäisestä komppaniasta hän pyrki kuitenkin vapaaehtoisena perusteilla olevaan Jääkäripataljoonan tykistöön ja tulikin valituksi yhtenä niistä 26 miehestä, jotka Jääkäripataljoonan komentaja majuri Bayer valitsi haastattelunsa perusteella. Hänet siirrettiin virallisesti haupitsijaokseen 17. maaliskuuta 1916, minkä päivämäärän voidaan katsoa olevan jääkäritykistön virallinen perustamispäivä [3]. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella Riianlahdella ja Ekkau-Kekkaussa sekä Aa-joella.[1][2]

Suomen sisällissota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johansson saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) luutnantiksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Suomen sisällissotaan hänet komennettiin ensin patteriupseeriksi Jääkäritykistön 1. patteriin ja otti osaa Messukylän ja Tampereen taisteluihin. Tampereen valtauksen jälkeen hänet sijoitettiin tykistön uudelleen järjestelyn myötä juuri perustettuun Jääkäritykistöprikaatiin 1. ammuskolonnaan päälliköksi. Ammuskolonnan johtajana hän osallistui taisteluihin Viipurissa.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johansson palveli sisällissodan jälkeen Suomen tykistökoulussa, mistä tykistön uudelleenjärjestelyn yhteydessä hänet määrättiin patteriupseeriksi raskaaseen kenttähaupitsipatteristoon. Myöhemmin hän palveli Raskaan tykistörykmentin 2. patteriston 4. patterissa. Armeijasta hän erosi 13. kesäkuuta 1924 ja matkusti Kanadaan. Kanadasta hän palasi vuonna 1927 ja siirtyi työnjohtajaksi Paraisten Kalkkivuori oy:n palvelukseen Paraisille.[1][2]

Talvi- ja jatkosota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johansson osallistui talvisotaan Kenttätykistörykmentti 5:n 2. patteriston kuormastopäällikkönä. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin komppanianpäälliköksi Vaasan suojeluskuntapiirin vartiokomppaniaan, josta hänet siirrettiin vuonna 1942 Kotijoukkojen henkilötäydennyskeskukseen, missä hän palveli sodan loppuun saakka. Sotien jälkeen hän palasi rauhanaikaiseen tehtäväänsä Paraisten Kalkkivuori Oy:n.[2]

  • Toim. L. Harvila, M. Alajoki, M. O. Rintanen ja M. Vanonen, Tykkimies 1960, Suomen kenttätykistön säätiön vuosikirja n:o 3, Kirjapaino Vaasa Oy, Vaasa 1960.
  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
  1. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
  3. Tykkimies 1960 s. 51 - 54.