Emil Puronen
Emil Johannes Puronen (15. elokuuta 1895 Savonlinna – 21. tammikuuta 1983[1]) oli suomalainen jääkärieverstiluutnantti. Hänen vanhempansa olivat kasööri Juho Puronen ja Marja Reinikainen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1924 Keruu Honkavaaran kanssa, jonka kuoltua vuonna 1955 hän avioitui toisen kerran vuonna 1957 johtaja Elli Maria Aarnion kanssa.[2][3]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän kävi kahdeksan luokkaa Savonlinnan reaalilyseota ja vuosina 1928–1929 Turun kauppaopiston. Hän kävi useita sotilasohjaajien täydennyskursseja ja suoritti Sotilashallinnollisen koulun I jakson vuonna 1933 ja II jakson vuonna 1936.[2][3]
Jääkäriaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 1. konekiväärikomppaniaan 28. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Rintamakomennuksensa jälkeen hänet siirrettiin 10. heinäkuuta 1917 pataljoonan 2. konekiväärikomppaniaan.[2][3]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Katso myös: Suomen sisällissota
Hän astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 aliupseeriksi ylennettynä ja saapui Suomeen jääkärien etukomennuskunnan mukana Ruotsin kautta 15. maaliskuuta 1918. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi 5. jääkärirykmentin 13. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Kuokkavassa ja etenemiseen Rajajoelle.[2][3]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Puronen palveli sisällissodan jälkeen edelleen 5. jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin aluksi Jääkarirykmentti 5 ja sittemmin Kuopion jalkaväkirykmentti 4. Puronen toimi rykmentissä joukkueenjohtajana 1. konekiväärikomppaniassa. Hän erosi armeijasta 17. tammikuuta 1919 vain liittyäkseen keväällä vuonna 1919 Karjalan (Aunuksen) retkikuntaan. Retkikunnalla hän toimi 1. rykmentin A pataljoonan 3. komppanian päällikkönä. Hän osallistui taisteluihin Tuuloksessa ja Aunuksen kaupungissa. Sotaretkeltä palattuaan hän liittyi suojeluskuntajärjestöön ja hänet sijoitettiin paikallispäälliköksi Salon-Uskelan suojeluskuntaan. Hän siirtyi 24. marraskuuta 1919 sotilasohjaajaksi Sortavalan suojeluskuntapiiriin, missä hän palveli 15. heinäkuuta 1920 saakka, jolloin hänet siirrettiin Salmin rajavartiostoon komppanianpäälliköksi. Salmin rajavartiostosta hänet siirrettiin 24. marraskuuta 1920 Rannikkotykistörykmentti 2:een. Hän erosi toistamiseen armeijasta 9. maaliskuuta 1921 ja liittyi takaisin suojeluskuntajärjestön palvelukseen 1. heinäkuuta 1921 ja hänet sijoitettiin sotilasohjaajaksi Turun II suojeluskuntapiirin, josta hänet siirrettiin niin ikään sotilasohjaajaksi Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin 1. lokakuuta 1923 alkaen. Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntapiiristä hän siirtyi 1. helmikuuta 1926 alkaen Varsinais-Suomen suojeluskuntapiirin 1. sotilasohjaajaksi, josta hänet siirrettiin 1. heinäkuuta 1933 alkaen Turun pohjoisen sotilaspiirin talouspäälliköksi ja 1. joulukuuta 1936 alkaen Reserviupseerikoulun talouspäälliköksi, jossa tehtävässä hän toimi talvisotaan saakka.[2][3]
Talvi- ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Puronen osallistui talvisotaan 21. Divisioonan intendenttinä ja osallistui taisteluihin Taipaleessa. Välirauhan aikana hän toimi aluksi samassa tehtävässä, josta hänet siirrettiin myöhemmin 2. Prikaatin huoltopäällikkönä. Jatkosodan puhjettua hänet siirrettiin 5. Divisioonan huoltopäälliköksi ja osallistui taisteluihin divisioonan mukana Aunuksessa.
Sotien jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sotien jälkeen Puronen toimi huoltopäällikkönä Hämeen rakuunarykmentissä vuoteen 1945 saakka, jonka jälkeen hän siirtyi intendentiksi Jalkaväkirykmentti 6:een, josta hänet siirrettiin vuonna 1949 intendentiksi 1. divisioonaan. Hän erosi armeijan palveluksesta vuonna 1950, jonka jälkeen hän siirtyi KOP:n Säkylän konttorin palvelukseen konttorinjohtajaksi. Myöhemmin hän toimi vuosina 1954–1961 Suomen Finanssin johtajan apulaisena.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
           |
|