Emil Aro

Kustaa Emil Aro (vuoteen 1906 Axelbo, 2. maaliskuuta 1897 Köyliö – 16. maaliskuuta 1972) toimi Osuustukkukaupan (OTK) teollisuustoiminnan johtajana 1940- ja 1950-luvuilla toiminnan ollessa laajimmillaan.

Aron ensimmäinen työpaikka vuodesta 1915 lähtien oli Valtionrautateiden palveluksessa muun muassa jarrumiehenä Tampere–Pori-rataosuudella. Aro toimi Suomen sisällissodan aikana Nakkilan asemalla kirjurina. Tämä johti valtiorikosoikeudessa tuomioon avunannosta valtiopetokseen. Rangaistus oli kolme vuotta kuritushuonetta, joskaan rangaistusta ei tarvinnut istua kokonaan.

Aro keskittyi vuodesta 1920 lähtien työuraansa. Hän sai 1920 myymälänhoitajan paikan Kuopion Työväen Osuuskaupasta. Samaan aikaan hän opiskeli Kulutusosuuskuntien Keskusliiton osuuskauppakoulussa, josta hän sai päästötodistuksen 1922. Vuonna 1928 hän sai Keski-Karjalan Osuusliikkeestä ensimmäisen toimitusjohtajan vakanssin. Aron viimeinen tehtävä ennen sotaa oli Osuusliike Itä-Karjalan toimitusjohtajan tehtävä Sortavalassa 1939–1940 ja siihen liittynyt Karjala-olutta ensimmäisenä Suomessa valmistaneen Sortavalan Panimo Oy:n toimitusjohtajan tehtävä.

Näihin aikoihin kaupan keskusliikkeillä oli vaikeuksia saada kotimaisia teollisuustuotteita suoraan tehtailta. Tehtaat halusivat mieluummin myydä ne yksityisen tukkukaupan kautta. Niinpä OTK ja SOK alkoivat valmistaa tavaraa omana tuotantona. Aro nimitettiin vuoden 1941 alussa OTK:n tuotannonjohtajaksi. Johtokunnan jäseneksi hänet kutsuttiin 1953. Aro sai teollisuusneuvoksen arvonimen 1957, kun OTK:n oma tuotanto oli laajimmillaan. Toiminnan mielekkyys oli tällöin katoamassa. Kaikkia tavaroita oli saatavissa myös muilta valmistajilta, eikä kilpailu niiden kanssa aina ollut järkevää. Aron jäädessä 64-vuotiaana eläkkeelle vuoden 1961 lopussa alkoi OTK:n oman tuotannon vähittäinen supistuminen.

Aiheesta muualla

• Emil Aron kuva Arjenhistoria-sivustossa