Elric Melnibonélainen (romaani)

Elric Melnibonélainen
Elric of Melniboné
Suomenkielisen laitoksen kansi.
Alkuperäisteos
Kirjailija	Michael Moorcock
Kieli	englanti
Genre	miekka ja magia
Kustantaja	Hutchinson & Co
Julkaistu	1972
Sivumäärä	191
ISBN	0-09-112100-0
Suomennos
Suomentaja	Jaakko Kankaanpää
Kuvittaja	Petri Hiltunen
Kansitaiteilija	Petri Hiltunen
Kustantaja	TK-kustannus
Julkaistu	1992
Ulkoasu	Joona Vainio
Sivumäärä	168
ISBN	951-96304-3-0
Sarja: Elric Melnibonélainen
Seuraava	The Sailor on the Seas of Fate
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Elric Melnibonélainen (Elric of Melniboné) on vuonna 1972 julkaistu Michael Moorcockin kirjoittama fantasiaromaani. Teos on esiosa Moorcockin 1960-luvulla aloittamalle, Elric Melnibonélaisesta kertovien novellien sarjalle, ja on kronologisesti sarjan ensimmäinen osa. Se oli myös ensimmäinen julkaistu Elric-romaani.

Elric Melnibonélainen julkaistiin Petri Hiltusen kuvituksella suomeksi vuonna 1992. Suomenkielisen laitoksen viimeisellä sivulla mainostetaan myös seuraavaa osaa Kulkija kohtalon merillä (The Sailor on the Seas of Fate), jota ei kuitenkaan koskaan julkaistu suomeksi.

Juoni

Elric on Mélnibonen keisarisuvun perillinen, josta on isänsä kuoleman jälkeen tullut valtakunnan hallitsija. Hän on mahtava noita ja taitava miekkamies, mutta fyysisesti heikko ja riippuvainen maagisista lääkkeistä, jotka pitävät hänet elossa ja toimintakykyisenä. Mélnibone on aiemmin hallinnut koko tunnettua maailmaa tuhansien vuosien ajan, mutta nyt sen mahti on heikentynyt ja kansa moraalisesti rappeutunut. Melnibonélaiset ovat julmia ja ikivanhojen perinteiden sitomia, mutta Elric uskoo, että heidän on tuhon välttääkseen uudistuttava. Elric myös poikkeaa maanmiehistään siinä, että hänellä on omatunto eikä hän halua noudattaa kansansa julmia perinteitä. Kaikki Melnibonélaiset eivät kuitenkaan pidä uuden keisarin ajatuksista; heidän johtajansa on Elricin serkku Yyrkoon, joka haluaisi keisariksi. Tilannetta mutkistaa myös se, että Yyrkoonin sisko Cymoril on Elricin rakastettu ja tuleva keisarinna.

Barbaarit hyökkäävät Mélnibonen saarelle, mutta Elricin johdolla viholliset lyödään. Meritaistelun aikana Elricin kunto pettää, ja Yyrkoon työntää hänet mereen. Elric kuitenkin kutsuu vedenjumala Straashan avukseen ja palaa Melnibonéen taikakeinoin. Huomatessaan vallankaappauksensa epäonnistuneen Yyrkoon pakenee Cymoril mukanaan barbaarimaihin ja alkaa kätyreineen hautoa vallankumousta. Elric lähettää Melnibonén laivaston etsimään Yyrkoonia, mutta turhaan. Lopulta Elric päätyy tekemään liiton Melnibonén keisarien perinteisen suojelusdemonin Ariochin kanssa. Ariochin ja Straashan avulla Elric löytääkin Yyrkoonin ja tuhoaa tämän laivaston ja armeijan.

Yyrkoon vaivuttaa Cymorilin maagiseen uneen ja pakenee toiseen ulottuvuuteen, johon ikivanhat taikamiekat Myrskyntuoja ja Murhemiekka on piilotettu. Elric löytää Myrskyntuojan ja saa siltä yliluonnolliset voimat, joiden avulla hän voittaa Yyrkoonin. Tappioiden nöyryyttämänä tämä alistuu Elricin valtaan ja herättää Cymorilin unesta. Kaikki kolme palaavat Melnibonéen, jota Elric hallitsee jälleen keisarina. Nähtyään elämää Melnibonén ulkopuolella Elric joutuu kuitenkin seikkailunhalun valtaan ja päättää lähteä tutkimaan maailmaa vuoden ajaksi. Sijaishallitsijaksi hän jättää Yyrkoonin, jonka uskoo tulleen järkiinsä. Mukaan seikkailulleen Elric ottaa Myrskyntuojan, jonka maagisten voimien hän toivoo alistuvan valtaansa. Tietämättään Elric on kuitenkin väärässä sekä Yyrkoonin että Myrskyntuojan suhteen.

Vastaanotto

Karin L. Krossin mukaan Elric Melnibonélainen on enemmän kuin pelkkä tavanomainen miekka ja magia -tarina. Romaanissa on purevaa ironiaa sekä omalaatuista huumoria. Erityistä kehua saa kohtaus, jossa Elric laskeutuu lihasta tehtyyn ”Tunneliin suon alla” ja löytää Myrskyntuojan ”Sykkivästä luolasta”. Krossin mukaan kohtaus on freudilainen, mutta Moorcock onnistuu pitämään sen vakavana eikä selittele lukijalle liikaa. Romaanin suurin heikkous löytyy henkilöhahmoista: Yyrkoon on tavanomainen roisto ja Cymoril klassinen neito pulassa. Myöskään Elricin hahmo ei ole mielenkiintoisimmillaan, koska hänestä ei vielä ole kehittynyt se häikäilemätön antisankari, jollainen hän on sarjan kronologisesti myöhäisemmissä osissa.

Jason Sheehan toteaa Elric Melnibonélaisen olevan yksi tuhansista fantasiaromaaneista, jotka kuvaavat miekkaa kantavaa joukkomurhaajaa. Genren vähäisemmistä sankareista Elric eroaa kuitenkin siinä, että hän on ”ylivoimaisesti tyylikkäin, synkin, tunnelmallisin, hienostunein, rappeutunein, huumeriippuvaisin, kirotuin, häiriintynein ja tunne-elämältään omituisin joukkomurhaaja”.