Elo Syvänen
Elo Mooses Syvänen (ven. Эло Моисеевич Сювянен, Elo Moisejevitš Sjuvjanen, 16. syyskuuta 1899 Tampere – 28. joulukuuta 1937 Sandarmoh[1]) oli suomalainen kommunisti, joka toimi Neuvostoliitossa korkeakoulun rehtorina.
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Syvänen syntyi työläisperheeseen.[2] Hän oli ammatiltaan kassakaappiseppä.[3] Syvänen liittyi 17-vuotiaana Suomen Sosialidemokraattiseen Puolueeseen ja vuonna 1920 Suomen Kommunistiseen Puolueeseen.[2] Hän sai kahdeksan vuoden kuritushuonerangaistuksen valtiopetoksesta vuonna 1922.[4] Syvänen siirtyi Neuvostoliittoon vankien vaihdossa vuonna 1926.[3]
Syvänen valmistui kommunistisesta yliopistosta ja työskenteli vuodesta 1931 lähtien Karjalan ASNT:n valistusasiain kansankomissariaatin työläistiedekunnan johtajana. Vuonna 1935 hän suoritti jatko-opinnot Leningradin yliopistossa ja työskenteli sen jälkeen Karjalan pedagogisen instituutin fysiikan laitoksen dosenttina ja esimiehenä. Vuosina 1936–1937 Syvänen toimi pedagogisen instituutin rehtorina.[2] Erään tiedon mukaan instituutin tosiasiallinen johtaja oli sen puoluesihteeri Nikolai Jaakkola.[5]
Nationalismista syytetty[2] Syvänen pidätettiin lokakuussa 1937. Hänet tuomittiin vastavallankumouksellisesta toiminnasta ja teloitettiin. Syvänen rehabilitoitiin vuonna 1989.[1] Hänen vaimonsa Asta Syvänen palasi Neuvostoliitosta Suomeen vuonna 1940.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Sjuvjanen Elo Moisejevitš Informatsija o repressijah finnov v SSSR. Viitattu 16.6.2022.
- ↑ a b c d Sjuvjanen Elo Moisejevitš Karelskaja gosudarstvennaja pedagogitšeskaja akademija. Viitattu 16.6.2022.
- ↑ a b Vankien vaihto Venäjän kanssa. Aamulehti, 1.7.1926, s. 1. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Valtiopetosjutut. Iltalehti, 20.2.1922, s. 3. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Esko Kangas: Oloja ja elämää suomalais-karjalaisessa valtion yliopistossa. Helsingin Sanomat, 21.12.1941, s. 16. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ ”Sivistyksen esitaistelija” Neuvostoliitto sisästäpäin, kommunistin silmällä nähtynä. Pohjan Poika, 3/1941, s. 6. Artikkelin verkkoversio.