Elmer Koskinen
Elmer Pellervo Koskinen (8. huhtikuuta 1923 Vilppula – 9. lokakuuta 2013 Vilppula) oli konesuunnitteluun erikoistunut teknikko sekä purjelennon kouluttaja. Vanhemmat olivat Herman Koskinen (1898-1982) ja Amanda o.s. Lahti (1896-1977). Koskinen vietti nuoruutensa Mäntässä. Vuonna 1942 hän suoritti lentokonemekaanikkokurssin Utissa ja toimi sodan loppuun saakka mekaanikkona Utissa ja Nummelassa, huolsi mm. isojen pommikoneiden moottoreita.[1] Koskinen ylennettiin kersantiksi vuonna 1944.
Työura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sodan jälkeen Koskinen valmistui Vaasassa teknikoksi ja työskenteli Strömbergin konepajalla. Vuonna 1952 hän muutti perheineen Vilppulan Kolhoon jossa asui loppuelämänsä. Hän toimi Serlachiuksen Kolhon tehtaan konepajalla enimmäkseen suunnittelijana ja vuonna 1970 eteni työnjohtajaksi, hoiti vastuullista tehtävää eläkkeellesiirtymiseensä saakka.[2]
Lentotoiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jo nuorena Koskinen sai kipinän lentämiseen. Kolhossa toimi Ilmailukerho, Koskinen liittyi siihen ja suoritti A- ja B- lentotutkinnon sekä Jämillä 1954 C-tutkinnon. Purjelennosta tuli hänen erikoisalansa, ja hänestä kehittyi yksi alan eturivin asiantuntijoita.[3] Lentäjätovereittensa kanssa hän rakensi useita purjekoneita. Koskinen sai purjelennon opettajan lupakirjan vuonna 1957. 1960-luvun alussa purjelentotoiminta siirtyi Halliin.[4] Koskinen piti lukuisia lentokursseja Hallissa, Jämillä ja Räyskälässä, koulutti suuren määrän purje-, moottoripurjehtija- ja moottorilentäjiä.[5] Hän toimi Keurusselän Ilmailijat ry:n puheenjohtajana ja koulutuspäällikkönä ja Tampereen Ilmailuyhdistys ry:n ultrakevyt-lennonopettajana ja valtuutettuna tarkastuslentäjänä
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koskinen avioitui vuonna 1946 Irma o.s. Kalliomäen (1919-2008) kanssa, avioliitto kesti Irman kuolemaan saakka. Heille syntyivät lapset Marjatta (s.1946, myöh. Kärki)[6] ja Pirjo (s.1949).
Kunnianosoitukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1956 Ilmavoimien muistoristi soljella
1973 Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I luokan mitali
1976 Suomen Ilmavoimien lentokonemekaanikon rintamerkki
1983 Kolhon Tekniset ry:n kunniapuheenjohtaja
1985 Vuoden purjelennon opettaja
1991 Hallin Lentokerhon I kunniajäsen
1999 Sotainvalidien Veljesliiton kultainen ansiomerkki
2003 Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun ansiomitali kullatuin ristein
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Keijo Elio-Matti Siukkola: Lentokonemekaanikot sodassa, s. 117-122. Tampere: Apali Oy, 2008. ISBN 978-952-5026-73-3
- ↑ Anttonen, Lasse: Purjelennon grand old man 80-vuotias. Kolholainen Elmer Koskinen lentää edelleen. Kuorevesi-Mänttä-Vilppula, 8.4.2003, s. 7. Keskisuomalainen Oyj.
- ↑ S.S.: Elämys - purjekoneella ilmassa. Suur-Keuruun Sanomat, 16.3.1971. Sanoma Media Finland Oy.
- ↑ Anttonen, Lasse: Purjelennon todellinen grand old man. Keskisuomalainen, 8.4.2003, s. 14. Keski-Suomen Media Oy.
- ↑ Koponen, Paavo: Paavon purjelentokulma / Kunnianarvoisa purjelentäjä. Ilmailu, 3/2009, s. 2. Suomen Ilmailuliitto.
- ↑ Kalervo Kärki: Sydämeni sävel - Toivo Kärki ja hänen musiikkinsa, s. 646. Tampere: Mediapinta, 2015. ISBN 978-952-235-888-2