Elli Aalto
Elli Aalto (ven. Элли Львовна Алто, Elli Lvovna Alto, s. 12. maaliskuuta 1936 Leningrad[1][2]) on venäjänsuomalainen kirjallisuudentutkija.
Aalto syntyi suomalais-inkeriläiseen perheeseen. Hänen setänsä oli Väinö Aalto, tätinsä Unelma Konkka ja veljensä kirjailija Eduard Aalto. Elli valmistui Petroskoin yliopiston venäjän kielen ja kirjallisuuden laitokselta vuonna 1960 ja työskenteli ensin venäjän ja sitten suomen kielen ja kirjallisuuden laitoksen amanuenssina.[1][2]
Aalto työskenteli tiedeakatemian kielen, kirjallisuuden ja historian instituutin tutkijana vuosina 1974–1993. Hänen kandidaatinväitöskirjansa vuodelta 1983 käsitteli Neuvosto-Karjalan suomenkielisen runouden kehitystä suhteessa kansanperinteeseen. Aalto on julkaissut venäjänkieliset kirjat Taisto Summasen, Jaakko Rugojevin, Nikolai Laineen ja Jalmari Virtasen elämästä ja tuotannosta sekä tutkimuksen Neuvostoliiton suomenkielisestä aikakauslehdistöstä. Hänen pääteoksensa on kolmiosaisen Karjalan kirjallisuuden historian suomenkielistä kirjallisuutta käsittelevä osa Finnojazytšnaja literatura Karelii, joka ilmestyi vuonna 1997.[1][2]
Aalto liittyi Neuvostoliiton kirjailijaliiton jäseneksi vuonna 1986. Hän muutti Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Suomeen.[1][2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Markova, Je. I.: ”Rol trudov E. L. Alto v literaturovedenii Karelii”, Rossijskije finny: vtšera, segodnja, zavtra, s. 130–137. Petrozavodsk: Karelski nautšnyi tsentr RAN, 2010. ISBN 978-59274-0442-1 Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c d Alto Elli Lvovna Institut jazyka, literatury i istorii. Viitattu 26.6.2021.