Elisabeth Rönnholm

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Elisabeth Karolina Regina Rönnholm (4. lokakuuta 1826 Parikkala27. maaliskuuta 1897 Parikkala) oli Suomen ensimmäinen postineiti. Hänet luetaan suomalaisen postilaitoksen henkilöstön ja koko suomalaisen virkakunnan murroskauden pioneereihin.

Rönnholm syntyi Suomen suuriruhtinaskunnassa Haminasta syntyisin olleen lääninrovasti ja teologian tohtori Anton Ulrik Rönnholmin ja Anna Henrika Weckrothin perheeseen. Hänellä oli kaksi sisarta, Antoinette ja Constance sekä vanhempi veli Anton ja nuorempi veli Karl Filip. Kun maaseudulle alettiin perustaa postitoimipaikkoja 1860-luvulla, niitä hoitamaan tarvittiin vaatimattomaan palkkaan tyytyviä ihmisiä. Valtio keksi hyödyntää leskiä sekä naimattomia naisia, "vanhoja piikoja". Elisabeth Rönnholm sai nimityksen Parikkalan postitoimiston hoitajaksi kesäkuussa 1864. Samana vuonna tuli voimaan naisten täysivaltaisuuslaki Suomessa. Rönnholmilla oli takaajinaan hänen isänsä seuraaja, kirkkoherra Clas Collan sekä isän ystävä, toimitusvouti H. J. Hasselqvist.

Postitoimisto avattiin Ristinmäen kartanon päärakennuksessa, jonka Anton Ulrik Rönnholm oli rakennuttanut tyttärilleen vuonna 1848. Vähäisen palkkionsa lisäksi Elisabeth Rönnholm sai provision lehtien ja irtolaukkujen välityksestä sekä postimerkkien myynnistä. Postineitien piti tuolloin itse kustantaa suurin osa työssään tarvitsemistaan välineistä. Postihallitus antoi maksutta vain tietyt kaavakkeet, kassalippaan sekä sinetin ja leimasimet. Rönnholm anoi eroa toimestaan vuonna 1885. Vaikka Rönnholmin elämä ulkonaisesti oli vaatimatonta, hän oli pienessä maalaisyhteisössään tärkeä ja pidetty henkilö. Hän asui elämänsä loppuun Ristimäen kartanossa ja menehtyi sydänhalvaukseen 70-vuotiaana.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]