Elisabeth Koch
Elisabeth Koch (9. heinäkuuta 1891 – 4. heinäkuuta 1982 Helsinki) oli suomenruotsalainen puutarha- ja pihasuunnittelija ja yksi tärkeimmistä suomalaisen puutarhakulttuurin vaikuttajista. Hän suunnitteli uransa aikana pien- ja kerrostalopihoja sekä kaupungin viheralueita[1] sekä seitsemän siirtolapuutarhaa osallistuen siirtolapuutarhaliikkeen tuomiseen Suomeen.
Elisabeth Koch syntyi esikoisena keskiluokkaiseen ruotsinkieliseen perheeseen Helsingissä. Hänen vanhempansa olivat Konstantin Koch, joka oli koulutukseltaan insinööri, ja Aurora Lindgren. Hän opiskeli puutarhuriksi vuosina 1911–1912 naisille suunnatussa ruotsinkielisessä Högvallan kotitalous- ja puutarhakoulussa (Hushålls- och trädgårdskolan) Karjaalla, ja puutarhasuunnittelun ammattilaiseksi Jenny Elfvingin perustamassa Järvenlinnan puutarhakoulussa Antreassa.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koch aloitti 1920-luvulla työskentelyn puutarhaneuvojana Marttaliitossa ja puutarhaopettajana entisessä oppilaitoksessaan. Hänellä oli myös oma suunnittelutoimisto.[2] Vuodesta 1924 aina 1950-luvulle hän toimi Helsingin kaupungin puutarhaneuvojana ja opasti kaupunki- ja palstaviljelijöitä käytännönläheisesti.[3] Koch teki Helsingin kaupungille puutarhasuunnitelmat muun muassa Herttoniemen, Vallilan, Kumpulan ja Talin siirtolapuutarhoihin ja suunnitteli sodan jälkeen istutuksia ja pihoja, joista kansainvälistä huomiota ovat saaneet Puu-Käpylän työväenkortteli, Kallion Torkkelinmäki, Kone ja Silta -osakeyhtiön korttelipiha Vallilassa sekä Olympiakylän puutarha-alue.
Koch oli myös perustamassa vuonna 1946 puutarha- ja puistosuunnittelijoiden ammatillista yhdistystä, Suomen puutarha-arkkitehdit ry:tä, jonka nimeksi muutettiin vuonna 1979 Suomen maisema-arkkitehdit – Finlands Landskapsarkitekter.[4]
Kochin opit ja julkaisut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähtökohtana Kochin suunnittelutyölle oli puutarhan tarkoituksenmukaisuus; luonnonmukainen ja kaunis puutarha ilahduttaisi kaikkina vuodenaikoina. Ihminen tarvitsi hänen mukaansa kukkia vastapainoksi myös synkkinä lama- ja sota-aikoina. Koch kirjoitti työnsä ohessa käytännönläheisiä puutarhakirjoja, joiden välityksellä hänen suunnittelemansa mallipihat levisivät puutarhaharrastajien parissa ympäri Suomen.[5]
Julkaisuja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hemträdgården, Finlands svenska Marthaförbund, 1919
- Kotipuutarhan perustamis- ja hoito-ohjeita, 1929
- Oma puutarha, WSOY, 1942
- Suomen siirtolapuutarhaliike, 1945
- Min hemträdgård 1954 (suomenkielinen painos Oma puutarhani 1955)
- Brunakärr Koloniträdgård 1918- 1968, E. Koch, 1968
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Anna Autio: Elisabeth Koch Arkkitehtuurimuseon verkkosivut. 6.3.2024. Viitattu 21.7.2024.
- ↑ Haapalahti, Heidi: Pienen puutarhan puolustaja! Siirtolapuutarhojen äiti Elisabeth Koch jäi suotta suurmiesten varjoon – opit sopivat yhä kotipihan suunnitteluun 28.7.2021. Meillä kotona -verkkolehti. Viitattu 21.7.2024.
- ↑ Autio, Anna: Elisabeth Koch Arkkitehtuurimuseon verkkosivu. 6.3.2024. Viitattu 21.7.2024.
- ↑ Historia m-ark.fi.
- ↑ Karisto, M., Koivunen, T. & Karisto, A. 2015: Kysykää Essiltä! Elisabeth Kochin puutarhat. Maahenki, Helsinki.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Muut | |
