Elisabet Wittfooth
Marie Elisabeth Wittfooth (synt. Tottie 1716 Tukholma – 3. lokakuuta 1791 Turku) oli suomalainen yrittäjä, laivanvarustaja ja kauppahuoneen johtaja. Hän otti haltuunsa edesmenneen puolisonsa Wittfoothska-yhtiöt ja hoiti niitä kuolemaansa asti. Hän myös perusti useita yrityksiä. [1]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elisabet Wittfooth oli merkittävään tukholmalaiseen Tottien kauppahuonesukuun kuuluvan tupakkatehtailija ja tukkukauppias Thomas Tottien ja Christina Schönmanin tytär.[2] Sisarusparven kymmenestä lapsesta kahdeksan toimi joko itse tukkukauppiaana tai meni naimisiin tukkukauppiaan kanssa.[2] Elisabet muutti Tukholmasta Turkuun avioiduttuaan Gustaf Adolf Wittfoothin kanssa. Hänen miehensä hampurilaista alkuperää oleva suku oli muuttanut Tukholmasta Turkuun jo 1600-luvulla. Miehen äiti Catharina Havemann oli kuitenkin Viipurista. Perheeseen kuului kolme lasta miehen ensimmäisestä avioliitosta ja yhdessä pariskunta sai viisi poikaa.[3]
Miehensä kuoleman jälkeen hän sai vuonna 1758 luvan ottaa miehensä liiketoiminnan haltuunsa. Naisena Elisabet Wittfooth ei voinut suorittaa kauppatutkintoa eikä saada omissa nimissään porvarisoikeuksia. Sen sijaan hän kävi kauppaa mieheltään perimiensä oikeuksien varassa ja säilyttämällä kuolinpesän jakamattomana yli 30 vuoden ajan. Viimeisten vuosiensa aikana hänen poikansa Tomas Wittfooth (1742–1804) auttoi häntä liiketoimissa ja otti ne haltuunsa hänen kuolemansa jälkeen. Elisabet Wittfoothin omaisuuden arvo oli kuolinhetkellä 34 594 riksiä.[3]
Liiketoiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elisabet Wittfooth omisti kaupunkikiinteistöjä, osuuksia suolavarastossa, satamalaituripaikan Beckholmenin satamassa Tukholmassa, varaston, osuuksia kaupungin ensimmäisestä sokeritehtaasta, osuuksia perustamastaan purjekangastehtaasta sekä useita aluksia, sahoja ja osuuksia useissa turkulaisissa laivanvarustusyhtymissä. Kauppatavarana tuotiin suolaa, raakasokeria, tupakanlehtiä, raakahamppua ja viljaa; vientitavarana oli hyvinä satovuosina viljaa ja puutavaraa.[2]
Hän huolehti Turun maistraatin omistamasta anniskelupaikasta eli kaupunginkellarista raatihuoneella ja sen alkoholijuomavarastoista Turussa vuosina 1758–1777, vuodesta 1770 yhdessä Anna Elisabeth Baerin kanssa. Hän perusti 16 muun osakkaan kanssa vuonna 1763 tupakkatehtaan, joka oli kaupungin toinen ja menestyksekkäin. Sillä oli 70 työntekijää 1780-luvulla.
Elisabet Wittfooth hankki osuudet 1763 valmistuneeseen fregatti Printz Friedericiin, 1764 valmistuneeseen priki Stor-Fursten af Finlandiin, 1773 valmistuneeseen fregatti Libertas Gustavianaan, 1774 rakennettuun fregatti Sophia Christinaan ja 1780 valmistuneeseen fregatti Marsiin. Näillä tuotiin kauppatavaraa Espanjasta.[2] Lisäksi hän oli perinyt mieheltään osuudet ainakin kolmeen fregattiin.[3][1] Vanhin poika Arvid Wittfooth (s. 1738) oli kauppa-agenttina ja Venäjän konsulina Bordeaux'ssa, jonka kautta tuotiin raakasokeria. Sinne hän oli perustanut perheen. Arvid palasi Turkuun 1794 äitinsä kuoleman jälkeen selvittelemään perintöasioitaan.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Kirsi Vainio-Korhonen: Wittfooth, Elisabet www.blf.fi : Biografisk lexikon för Finland. Svenska Litteratursällskapet i Finland. Viitattu 7.3.2019.(ruotsiksi)
- ↑ a b c d e Christine Bladh: Hennes snilles styrka: Kvinnliga grosshandlare i Stockholm och Åbo 1750–1820, s. 65-67, 71, 111, 128-131, 174. (Södertörn Academic Studies) Huddinge: Södertörns högskola, 2018, 2018. ISSN 1650-433X Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c Kirsi Vainio-Korhonen: Wittfooth, Elisabet (1716 - 1791) kansallisbiografia.fi. Viitattu 7.3.2019.
