Elisa Di Francisca
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Di Francisca vuonna 2014 | |||
Maa:  Italia
| |||
| Naisten miekkailu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Lontoo 2012 | Joukkue | |
| Kultaa |
Lontoo 2012 | Yksilö | |
 Hopeaa |
Rio de Janeiro 2016 | Yksilö | |
| MM-kilpailut | |||
| Kultaa |
New York 2004 | Joukkue | |
| Kultaa |
Antalya 2009 | Joukkue | |
| Kultaa |
Pariisi 2010 | Joukkue | |
| Kultaa |
Pariisi 2010 | Yksilö | |
| Kultaa |
Budapest 2013 | Joukkue | |
| Kultaa |
Kazan 2014 | Joukkue | |
| Kultaa |
Moskova 2015 | Joukkue | |
| Hopeaa |
Torino 2006 | Joukkue | |
| Hopeaa |
Catania 2011 | Joukkue | |
| Hopeaa |
Catania 2011 | Yksilö | |
| Hopeaa |
Rio de Janeiro 2016 | Joukkue | |
| Hopeaa |
Budapest 2019 | Joukkue | |
 Pronssia |
Antalya 2009 | Yksilö | |
| Pronssia |
Budapest 2013 | Yksilö | |
| Pronssia |
Budapest 2019 | Yksilö | |
| EM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Zalaegerszeg 2005 | Joukkue | |
| Kultaa |
Plovdiv 2009 | Joukkue | |
| Kultaa |
Leipzig 2010 | Joukkue | |
| Kultaa |
Sheffield 2011 | Joukkue | |
| Kultaa |
Sheffield 2011 | Yksilö | |
| Kultaa |
Legnano 2012 | Joukkue | |
| Kultaa |
Zagreb 2013 | Joukkue | |
| Kultaa |
Zagreb 2013 | Yksilö | |
| Kultaa |
Strasbourg 2014 | Joukkue | |
| Kultaa |
Strasbourg 2014 | Yksilö | |
| Kultaa |
Montreux 2015 | Joukkue | |
| Kultaa |
Montreux 2015 | Yksilö | |
| Kultaa |
Düsseldorf 2019 | Yksilö | |
| Hopeaa |
İzmir 2006 | Yksilö | |
| Hopeaa |
Toruń 2016 | Joukkue | |
| Pronssia |
Kööpenhamina 2004 | Joukkue | |
| Pronssia |
Leipzig 2010 | Yksilö | |
| Pronssia |
Düsseldorf 2019 | Joukkue | |
Elisa Di Francisca (13. joulukuuta 1982 Jesi)[1] on italialainen florettimiekkailija, olympiavoittaja ja maailmanmestari. Di Francisca saavutti kaksi olympiakultaa Lontoon olympialaisissa 2012 sekä vielä olympiahopeaa vuonna 2016. Hänellä on seitsemän maailmanmestaruutta sekä useita Euroopan-mestaruuksia. Huhtikuussa 2021 hän oli FIE:n rankingissa toisena, mutta on ollut parhaimmillaan ensimmäinen[2].
Lontoon olympialaisissa 2012 Di Francisca kilpaili sekä yksilö- että joukkuekilpailussa. Yksilökilpailun hän aloitti toiselta kierroksella, jolla voitti libanonilaisen Mona Shaiton. Kolmannella kierroksella Di Francisca voitti saksalaisen Carolin Golubytskyin 15–9 ja puolivälierissä japanilaisen Chieko Sugawaran samoin lukemin. Välierissä hän voitti eteläkorealaisen Nam Hyeon-Huin 11–11 ja loppuottelussa italialaisen Arianna Errigon 12–11.[3] Di Francisca miekkaili myös joukkuekilpailussa jokaisella kierroksella, kun Italia saavutti olympiakultaa.[4] Neljä vuotta myöhemmin Di Francisca osallistui yksilökilpailuun. Hän voitti toisella kierroksella hongkongilaisen Lin Po Heungin ja kolmannella kierroksella puolalaisen Hanna Łyczbińskan. Puolivälierissä Di Francisca voitti kiinalaisen Liu Yongshin 15–10 ja välierissä tunisialaisen Inès Boubakrin 12–9. Loppuottelussa venäläinen Inna Deriglazova oli kuitenkin parempi luvuin 12–11.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Elisa Di Francisca EFC. Viitattu 1.4.2021. (englanniksi)
- ↑ Elisa Di Francisca FIE. Viitattu 1.4.2021. (englanniksi)
- ↑ 2012 Summer Olympics - Foil, Individual, Women Olympedia. Viitattu 1.4.2021. (englanniksi)
- ↑ 2012 Summer Olympics - Foil, Team, Women Olympedia. Viitattu 1.4.2021. (englanniksi)
- ↑ 2016 Summer Olympics - Foil, Individual, Women Olympedia. Viitattu 1.4.2021. (englanniksi)