Elinluovutuskortti
Elinluovutuskortti antaa luvan käyttää kortin täyttäneen henkilön elimiä ja kudoksia kuoleman jälkeen toisten henkilöiden hengen pelastamiseksi tai terveyden parantamiseksi. Vuoden 2010 lakimuutoksen jälkeen kortti ei enää ole välttämätön, sillä nykyisin oletetaan vainajan suostuneen elintensä luovutukseen, ellei hänen tiedetä sitä elinaikanaan erityisesti kieltäneen.[1] Elinluovutuskortin mukana kantaminen on edelleen hyvä varmistaa tahtonsa toteutuminen.[2]
Suomalaisista noin 18 prosenttia on allekirjoittanut elinluovutuskortin[3]. Vuonna 2009 tehdyn kyselyn mukaan 90 % suomalaisista olisi valmis luovuttamaan elimiä kuolemansa jälkeen toisen ihmisen sairauden hoitoon[4]. Mikäli kuollut henkilö on eläessään antanut luvan elimiensä käyttöön elinsiirroissa, toimenpide voidaan tehdä, vaikka lähiomaiset sitä vastustaisivat.[5] Kansallisen Terveysarkiston Omakantaan pystyy ilmaisemaan mielipiteensä elinluovutuksesta[6].
Kortin hankinta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valmiita elinluovutuskortteja jaetaan apteekeissa, terveyskeskuksissa, lääkäriasemilla, joillakin huoltoasemilla ja Suomen Punaisen ristin Veripalvelussa. Kortin voi tilata maksuttomasta palvelunumerosta tai tilata tai tulostaa itse Lahja elämälle -verkkosivuilta. Korttia suositellaan kuljetettavaksi aina mukanaan, jotta esimerkiksi vakavan onnettomuuden sattuessa tieto mahdollisista siirrännäisistä saadaan sairaalaan mahdollisimman pian.[7]
Ruumiin luovutus tutkimuskäyttöön
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruumiinsa voi testamentata myös tutkimuskäyttöön. Tämä tapahtuu ruumiinluovutuskirjalla, jonka allekirjoittamalla henkilö sitoutuu antamaan kehonsa kuoleman jälkeen opetuskäyttöön. Lomakkeita voi tilata yliopistojen lääketieteellisistä tiedekunnista. Testamentin voi peruuttaa soittamalla laitokselle. Anatomian laitos maksaa tarvittaessa ruumiin tuhkaamisen. Palsamoinnin takia ruumiiden tulee olla kokonaisia. Siksi ruumiin luovuttaja ei voi luovuttaa elimiä tai kuolla tapaturmaisesti. Myös pitkä kuljetusmatka yliopistoille karsii luovuttajia. Ongelmia tuottaa myös varastointitilojen rajallisuus.[8]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ http://stm.fi/elinluovutus
- ↑ http://www.kyllaelinluovutukselle.fi/ajankohtaista
- ↑ Elinluovutuskortti 20.5.2009. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri. Arkistoitu 15.8.2007. Viitattu 8.4.2009.
- ↑ Elinluovutuskortti vain joka viidennellä suomalaisella 3.10.2009. MTV3. Viitattu 8.4.2009.
- ↑ Laki ihmisen elimien, kudoksien ja solujen lääketieteellisestä käytöstä 2.2.2001/101 Finlex. Viitattu 24.2.2009.
- ↑ Omakanta Kanta.fi. Viitattu 28.7.2018.
- ↑ Usein kysyttyjä kysymyksiä elinluovutuksesta Lahja elämälle. Arkistoitu 20.4.2009. Viitattu 8.4.2009.
- ↑ Pietiläinen, Viivi: Lahjoitetaan: ruumis tieteelle Suomen kuvalehti. 25.10.2009. Viitattu 8.4.2010.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Elinluovutus - usein kysyttyjä kysymyksiä Sosiaali- ja terveysministeriö
- Elinluovutuskortti.fi