Elinkautinen vankeus

Elinkautinen vankeus on vankeusrangaistuksen muoto, joka teoriassa kestää tuomitun kuolemaan saakka. Sen tarkka määritelmä vaihtelee eri lainsäädännöissä. Monissa maissa elinkautiselle vankeudelle on säädetty enimmäiskesto, ja tuomitulla on mahdollisuus saada armahdus, usein tietyn vähimmäisajan jälkeen.

Paikoissa, joissa kuolemanrangaistus on käytössä, pidetään usein elinkautista vankeutta sitä hieman lievempänä rangaistusvaihtoehtona. Suomessa ja monissa muissa maissa, joissa kuolemanrangaistusta ei ole käytössä, elinkautinen vankeus on ankarin laissa määrätty rangaistus.

Human Rights Watchin ja Amnesty Internationalin mukaan vain Israelissa, Etelä-Afrikassa, Tansaniassa ja Yhdysvalloissa on alaikäisiä elinkautisvankeja, joilla ei ole mahdollisuutta päästä ehdonalaiseen vapauteen. Yhdysvalloissa oli lokakuussa 2005 enemmän alaikäisiä elinkautisvankeja kuin missään muualla: 9 700, joista 2 200 ilman mahdollisuutta päästä ehdonalaiseen vapauteen.

Suomessa

Vankeuden kesto

Suomessa vankeutta voidaan tuomita joko elinkaudeksi tai määräajaksi. Elinkautiselle vankeudelle ei ole määritelty laissa enimmäis- eikä vähimmäiskestoa.

Keskimäärin elinkautinen vankeus kestää Suomessa 14 vuotta ja neljä kuukautta (tilanne huhtikuussa 2014). Joitakin poikkeuksia on. Esimerkiksi Pasi Räty istui vanhuksen murhasta 22 vuotta (vuodet 1990–2012). Myös kolmoismurhaajat Mika Muranen ja Juha Valjakkala istuivat kaksi vuosikymmentä: Muranen vuodet 1994–2014 ja Valjakkala vuodet 1988–2008. Kolmoismurhaaja Vilho Huovinen puolestaan vietti vankilassa 25 vuotta.

Rikoksentekijän ollessa alle 18-vuotias rikosta suorittaessa, rangaistuksen, joka muuten voitaisiin tuomita elinkautisena, tulee olla vähintään kaksi ja enintään kaksitoista vuotta vankeutta.

Syyteoikeus rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on elinkausi vankeutta, ei vanhene koskaan.

Suomen rikoslain perusteella murhasta tulee aina määrätä täysi-ikäiselle elinkautinen vankeus, ellei rikosta ole tehty täyttä ymmärrystä vailla. Myös seuraavista rikoksista voidaan määrätä elinkautinen vankeus:

• hyökkäysrikos
• joukkotuhonta
• rikos ihmisyyttä vastaan
• sotarikos
• terroristisessa tarkoituksessa tehty tappo tai murha
• törkeä maanpetos
• törkeä rikos ihmisyyttä vastaan
• törkeä sotarikos
• törkeä vakoilu
• törkeä valtiopetos

Armahdus ja ehdonalainen

Lokakuussa 2006 tuli voimaan nykyinen laki elinkautisvankien armahtamisesta ja ehdonalaisesta vapaudesta. Presidentin armahdusoikeus säilyi, mutta nykyään kaikkien 12 vuotta istuneiden elinkautisvankien vankeuden jatkaminen tulee Helsingin hovioikeuden käsiteltäväksi. Alle 21-vuotiaana tuomittujen tapaukset otetaan käsittelyyn 10 vuoden istumisen jälkeen. Päätös ehdonalaiseen vapauteen päästämisestä tehdään Rikosseuraamusviraston arvion pohjalta. Arviointi koskee tuomioon johtanutta rikosta ja sen jälkeisiä rikoksia, vangin vaarallisuutta ja hänen vankilassa esittämiään uhkauksia sekä vangin käytöstä. Arviota tehtäessä otetaan rikosseuraamusesimiehen (ent. ylivartijan) ja vankilanjohtajan lausunnot, jotka puolestaan pohjautuvat muiden vankilatyöntekijöiden näkemyksiin.

Vuosina 2007–2010 Hovioikeus käsitteli 54 tapausta, joista on hyväksytty 21. Tuomion saaneista 2/3:lla on alkoholiriippuvuus, samoin 2/3:lla on persoonallisuushäiriö. Jos päätös on kielteinen, voi ehdonalaisprosessiin anoa uudelleen vuoden kuluttua. Ehdonalaiseen päästetyn elinkautisvangin jäännösrangaistuksen pituus on kolme vuotta. Viime aikoina tuomioiden keskipituus on ollut kasvussa.^lähde?

Elinkautistuomiota saattaa joutua istumaan kuolemaan asti: tällainen oli muun muassa Väinö Kilpiäinen, joka istui vuodesta 1953 kuolemaansa 1973 asti.

Vankien määrä

Elinkautisvankien määrä on kasvanut Suomessa rajusti 2000-luvulla. Vuonna 2000 elinkautisvankeja oli 59 ja useina 1990-luvun vuosina jopa alle 30. Vuoden 2012 lopussa elinkautisvankeja oli 200, joista kymmenen oli naisia. Keskimääräinen rangaistuksen pituus oli 17 vuotta. Vuonna 2014 keskimääräinen pituus taas oli 14 vuotta. Huhtikuussa 2014 uutisoitiin, että elinkautista vankeusrangaistusta kärsi 211 vankia. Määrän kasvun syynä on pidetty muutosta mielentilatutkimuksessa; yhä useampi murhasta tuomittu katsotaan syyntakeiseksi eli täydessä ymmärryksessä olevaksi.

Muissa Euroopan maissa

• Belgia: Elinkautinen on käytännössä 30 vuotta vankeutta. Kun kolmannes siitä on suoritettu, vanki voi anoa armahdusta.
• Englanti ja Wales: Elinkautisen pituutta ei ole määritelty. Murhasta voidaan tuomita elinkautinen, joka käytännössä kestää vähintään viisitoista vuotta. Lisäksi on mahdollista, että elinkautiseen määrätään elinikäinen minimiaika (engl. whole life tariff), mikä tarkoittaa, että tuomittu istuu loppuelämänsä vankilassa.
• Espanja: Pisin mahdollinen tuomio on 30 vuotta. Poikkeuksena ovat terrorismirikokset, joista voi saada kuolemaan saakka kestävän elinkautistuomion.
• Italia: Tuomitulla on kymmenen vuoden vankeuden jälkeen mahdollisuus työskennellä päivisin vankilan ulkopuolella. 26 vuoden kuluttua voi saada täydellisen armahduksen. Erityisen vaarallisina pidetyt rikolliset saattavat joutua istumaan jopa yli 50 vuotta. Vuonna 2007 sadat vangit pyysivät presidentti Giorgio Napolitanoa muuttamaan elinkautiset vankeusrangaistuksensa kuolemantuomioiksi. He kuvailivat presidentille lähetetyssä kirjeessä pitkää vankeustuomiota "kuolemaa julmemmaksi rangaistukseksi".
• Itävalta: On mahdollista saada armahdus viidentoista vuoden vankeuden jälkeen, jos katsotaan, että vanki ei todennäköisesti syyllisty enää uusiin rikoksiin. Alle 21-vuotiaat rikoksentekijät eivät voi saada elinkautista.
• Kreikka: Elinkautinen kestää enintään 25 vuotta, ja armahdusta voi anoa 16 vuoden vankeuden jälkeen.
• Norja: Elinkautista ei ole Norjan laissa. Pisin mahdollinen tuomio on 21 vuotta vankeutta. Usein tuomittu joutuu istumaan siitä vain kaksi kolmasosaa ja vain harva joutuu viettämään vankeudessa yli neljätoista vuotta. Enintään 21 vuoden vankeusrangaistuksen lisäksi yhteiskunnalle vaarallinen vanki voidaan tuomita jatkettuun vankeusrangaistukseen (norj. forvaring). Jatkettu vankeusrangaistus kestää kerrallaan enintään viisi vuotta ja sitä voidaan hakea uudelleen niin monta kertaa kun se on tarpeen.
• Puola: 25 vuoden jälkeen on mahdollista saada armahdus.
• Ruotsi: Kymmenen vuoden jälkeen hallitus voi muuttaa tuomion määräaikaiseksi. Käytännössä on harvinaista, että hallitus armahtaisi näin aikaisin. Jotkut elinkautisvangit ovat joutuneet kärsimään tuomiotaan yli 20 vuotta ilman, että heitä olisi armahdettu.
• Saksa: Tuomittu voi saada armahduksen, kun vähintään viisitoista vuotta rangaistuksesta on suoritettu. Kuitenkin joihinkin elinkautistuomioihin voidaan liittää lausuma ”erityisen korkeasta syyntakeisuudesta”, minkä johdosta rangaistus voi kestää huomattavasti^selvennä pidempäänkin kuin 15 vuotta.
• Tanska: Elinkautinen on tavallisesti enintään 12–16 vuotta vankeutta, mutta erittäin vakaviin rikoksiin syyllistyneet voivat saada pidemmänkin tuomion. Pisimpään elinkautista on istunut neljä poliisia ampunut Palle Sørensen, joka oli vankilassa runsaat 32 vuotta.
• Venäjä: Venäjällä elinkautinen vankeusrangaistus kestää aina vähintään 25 vuotta.
• Viro: Elinkautinen voi tarkoittaa loppuelämää vankilassa, ellei presidentti armahda. Viron uuden itsenäisyyden aikainen ensimmäinen elinkautisvangin armahdus tapahtui 2008.

Pohjois-Amerikka

• Kanada: Elinkautisesta voi hakea ehdonalaiseen rangaistukseen, kun 25 vuotta on istuttu.
• Meksiko: Meksikossa ei ole elinkautista vankeusrangaistusta. Pisin mahdollinen tuomio on 60 vuotta vankeutta, josta joutuu suorittamaan korkeintaan 40 vuotta.
• Yhdysvallat: Tarkka määritelmä vaihtelee osavaltioittain toisinaan hyvinkin paljon. Elinkautisesta voi hakea ehdonalaiseen joissakin rikoksissa osavaltiosta riippuen jonkun tietyn määräajan jälkeen. Sen sijaan myös monissa osavaltioissa voi saada henkirikoksesta tai muista vakavista rikoksista elinkautisen ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen (engl. life imprisonment without the possibility of parole), joka tarkoittaa sitä, että vanki on vankilassa kuolemaansa asti.

Muu maailma

• Australia: Elinkautisesta voi anoa ehdonalaiseen vapauteen pääsyä tietyn ajan jälkeen, jonka oikeus määrää tapauskohtaisesti. On hyvin harvinaista, että vanki määrätään loppuelämäkseen vankilaan ilman ehdonalaisen mahdollisuutta. Tällaisia tapauksia ovat esimerkiksi Martin Bryant ja Ivan Milat.
• Brasilia: Enimmillään 30 vuotta.
• Uusi-Seelanti: Elinkautisvangin minimivankeus ilman armahdusmahdollisuutta on tuomioistuimen määräämä aika ja vähintään kymmenen, joissain poikkeustapauksissa seitsemäntoista vuotta. Pisimmän määräajan eli 30 vuotta on saanut William Dwane Bell vuonna 2003.
• Intia: Armahduksen voi saada vähintään 25 vankeusvuoden jälkeen.
• Japani: Armahdus on mahdollista saada kymmenen vuoden vankeuden jälkeen.