Elina Airio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Elina Airio (s. 1991 Nokia[1]) on suomalainen kirjailija ja sosiaalityöntekijä, koulutukseltaan sosionomi.[2]

Airio on julkaissut kaksi romaania. Esikoisteos Metsässä juoksee nainen (2022) oli Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokkaana ja sai kunniamaininnan[3]. Toinen romaani Hekuma ilmestyi 2024. Kolmas on tekeillä syksyllä 2024, ja siinä teinitytöt kaivavat idolinsa haudasta ja syövät hänet. Aiempia teoksia on hänen mukaansa luonnehdittu jännitteisiksi ja piinaaviksi, ja hän haluaisi mennä vielä pitemmälle kauhun suuntaan.[2].

Ario kirjoitti toista romaaniaan Hekumaa apurahan turvin, ja Tero Alangon mukaan se on esikoista viimeistellympi. Teoksen tunnelma on sävyltään uhkaava. Hän sanoo kirjoittavansa romaaneihinsa paljon itsestään joskaan ei usko autofiktion toteutumiseen tyylilajina vaan hän lukee esimerkiksi Karl Ove Knausgårdin ja Tove Ditlevsenin teoksia fiktiona. Hänelle itselleen ”ei riitä se, mitä meillä jo on. Olen hyvin tylsistynyt suurimman osan ajasta. Haluan kuvittelua ja liioittelua”.[2]

  1. Metsässä juoksee nainen, Gummerus, viitattu 16.10.2024
  2. a b c Tero Alanko, Miksi nainen ei saa olla äreä, Elina Airio? Suomen Kuvalehti 9.10.2024, viitattu 16.10.2024
  3. Naisten tekemä väkivalta on vaarallisempaa kuin miesten, sanoo kirjailija Elina Airio Helsingin Sanomat 28.7.2024, viitattu 16.10.2024
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.