Elias Kuosmanen
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Suomi
| |||
| Miesten kreikkalais-roomalainen paini | |||
| EM-kilpailut | |||
 Pronssia |
Kaspijsk 2018 | 97 kg | |
| Pronssia |
Bukarest 2019 | 97 kg | |
Matti Elias Kuosmanen (s. 2. syyskuuta 1995 Järvenpää[1]) on suomalainen kreikkalais-roomalaisen tyylisuunnan painija. Hän on kaksinkertainen EM-pronssimitalisti sekä alle 17-vuotiaiden ikäluokan maailman- ja Euroopan mestari, alle 23-vuotiaiden MM- ja EM-hopeamitalisti sekä sotilaiden maailmanmestari. Seuratasolla Kuosmanen edustaa Helsingin Hakaa ja hänen henkilökohtaisena valmentajanaan toimii Sauli Heinonen.
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuosmanen muutti Vantaalle pikkupoikana ja aloitti painin Rekolan Raikkaan nassikkapainissa 2001, mutta siirtyi pian Korson Vedon edustajaksi. Vuodesta 2005 hänen valmentajanaan toimi järvenpääläinen Aki Tarino. Kesällä 2011 kaikki Tarinon painitallin painijat siirtyivät edustamaan Järvenpään Voimailijoita. Kuosmanen pelasi nuorena myös aktiivisesti jalkapalloa, mutta vaikeat jalkavaivat saivat hänet luopumaan siitä ja keskittymään painiin.
Vuonna 2011 Kuosmanen aloitti opiskelun Vantaalla, Sotungin lukion urheilupainotteisella linjalla. Hän valmistui ylioppilaaksi vuonna 2016. Huhtikuussa 2017 Kuosmanen aloitti varusmiespalveluksen Puolustusvoimien urheilukoulussa Kaartin jääkärirykmentissä Helsingin Santahaminassa. Sittemmin hän on toiminut liikunta-aliupseerina Puolustusvoimien urheilukoulussa[2][3].
Kuosmasen ottelutyyli oli korostetusti pystypainia jo uran alkuvaiheessa, monesta muusta nykyisestä kreikkalais-roomalaisen painisuunnan painijasta poiketen. Kreikkalais-roomalaisen painin sääntöjä on sittemmin muutettu, ja mattopainin osuus on lajissa vähentynyt entisestään.
Kilpailut kansallisella tasolla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuosmanen voitti ensimmäisen kerran alle 17-vuotiaiden Suomen mestaruuden keväällä 2011 Vaasassa. Keväällä 2012 Kuosmanen osallistui ensimmäisen kerran alle 20-vuotiaiden ikäluokan Suomen mestaruuskilpailuihin Ilmajoella ja voitti sarjan 96 kg. Toukokuussa 2013 Kuosmanen voitti Järvenpäässä miesten SM-kultaa sarjassa 96 kg.
Kansainvälinen menestys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuussa 2011 Kuosmanen voitti Unkarin Stombathelyssä alle 17-vuotiaiden MM-kultaa sarjassa alle 85kg. Tämä oli kaikkien aikojen ensimmäinen suomalaisen painijan voittama maailmanmestaruus alle 17-vuotiaiden ikäluokassa.
Heinäkuussa 2012 Kuosmanen voitti Euroopan mestaruuden Puolan Katowicessa alle 17-vuotiaiden ikäluokassa ja sarjassa 85 kg. Elokuussa 2012 Azerbaidžanin Bakussa Kuosmanen saavutti pronssimitalin alle 17-vuotiaiden MM-kisoissa sarjassa alle 85 kg.
Vuosina 2013–2016 useat loukkaantumiset häiritsivät Kuosmasen harjoittelua ja valmistautumista arvokisoihin niin, ettei yhteenkään arvokisaan ollut mahdollisuutta osallistua täysin terveenä.
Maaliskuussa 2017 Kuosmanen eteni loppuotteluun alle 23-vuotiaiden EM-kisoissa Unkarin Stombathelyssä. Niukan pistetappion myötä Kuosmanen sai EM-hopeaa. Marraskuussa 2017 Puolan Bydgoszczissa alle 23-vuotiaiden MM-kisoissa Kuosmanen sai MM-hopeaa, kulta matkasi niukan finaalissa kärsityn pistetappion jälkeen Venäjälle.
Toukokuussa 2018 Kuosmanen saavutti aikuisten EM-kilpailuissa Venäjän Kaspijskissa pronssia alle 97 kilon sarjassa. Pronssiottelussa hän voitti Kreikan Laokratis Kesidisin pistein 10–7 vaikka oli jo 0–6-tappiolla.[4] Pian tämän jälkeen hän voitti Moskovassa sotilaiden maailmanmestaruuden.[5]
Bukarestissa 2019 Kuosmanen saavutti jälleen EM-pronssia 97 kg:n painoluokassa. Pronssiottelussa hän kukisti azerbaidžanilaisen Orhan Nurijevin pistein 3−2.[6] Rooman EM-kilpailuissa 2020 hän sijoittui 97-kiloisissa viidenneksi.[3][7]
Vuonna 2021 Kuosmanen hävisi 97-kiloisten olympiapaikan ystävälleen Arvi Savolaiselle. Tämän jälkeen Kuosmanen siirtyi 130-kiloisiin eli raskaaseen sarjaan ja voitti Sofiassa olympiakarsinnassa kaikki vastustajansa (finaaleja ei oteltu) saaden näin olympiapaikan.[8] Tokion olympialaisissa noin 111-kiloinen Kuosmanen oli selkeästi vastustajiaan kevyempi ja hävisikin molemmat ottelunsa selvästi.[9] Hänen loppusijoituksensa oli 16.[10]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Vähämäki, Tero: Elias, 23, käy kahdet arvokisat ja sitten Linnan juhliin – "En odottanut kutsua" Helsingin Uutiset. 19.11.2017. Viitattu 1.2.2020.
- ↑ Pankka, Jere: Vuoden 2019 ansioituneet sotilasurheilijat palkittiin Ruotuväki. 16.1.2020. Viitattu 14.5.2021.
- ↑ a b Kuosmanen hävisi EM-pronssiottelun, mitalisarja katkesi Keski-Uusimaa. 12.2.2020. Viitattu 14.5.2021.
- ↑ Ranta, Hannu: Kuosmasen kunto ja tahto riittivät EM-pronssiin. Turun Sanomat, 3.5.2018, s. 25.
- ↑ Teiskonlahti, Kirsi: Sotilaiden MM-kisoista suomalaismenestystä: EM-pronssimitalisti Kuosmanen paini kultaa, Halmesmäki pronssille 19.5.2018. Yle. Viitattu 29.6.2018.
- ↑ Elias Kuosmasen komea taistelu toi EM-pronssia yle.fi. 14.4.2019. Viitattu 15.4.2019.
- ↑ Kuosmanen, Matti Elias iat.uni-leipzig.de. Viitattu 22.2.2020.
- ↑ Painija, joka saa syödä niin paljon kuin jaksaa Helsingin Sanomat. 19.5.2021.
- ↑ Vanhatalo, Nina; Visuri, Roope: Suomen painitoivoille pettymyksiä: Arvi Savolaisella pieni oljenkorsi pronssiotteluun – Elias Kuosmanen paljasti tuomarin tylyn piikittelyn Yle Urheilu. 2.8.2021. Viitattu 31.8.2021.
- ↑ Elias Kuosmanen Olympedia. Viitattu 31.8.2021. (englanniksi)