Elektrolyysi metallien valmistuksessa, puhdistuksessa ja pinnoituksessa
Elektrolyysiä voidaan käyttää eri metallien valmistukseen, puhdistukseen ja pinnoitukseen. Jotkut metallit esiintyvät luonnossa pelkästään yhdisteinä, kun taas joillekin elektrolyysi voi olla ainoa tapa erottaa ne puhtaaksi alkuaineeksi. Esimerkiksi alumiinin ja useiden alkali- ja maa-alkalimetallien sekä puhtaan elektrolyyttisen kuparin valmistus perustuu elektrolyysiin.[1]
Metallien elektrolyyttinen valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yksi tärkeimmistä elektrolyysin teollisista sovelluksista on metallisen alumiinin valmistus. Tässä prosessissa sula kryoliittiin liuotettu alumiinioksidi pelkistyy grafiitilla peitetyssä teräsastiassa lähes puhtaaksi alumiiniksi. Elektrolyysissä katodina toimii teräsastian grafiittipäällyste ja anodina grafiittisauvat. Valmis tuote sisältää 99,0-99,9% alumiinia. Menetelmää kutsutaan Hall-Héroult-prosessiksi.[1][2]
Kulta on jalometalli, jota löytyy luonnosta. Kullan elektrolyyttinen valmistus toteutetaan käyttämällä ohuita teräsverkkoja, niiden pintaan kulta saostuu. Teräsverkko erotetaan kullasta kuumentamalla ja hapettamalla. Samalla siinä ilmenevät muut epäpuhtaudet hapettuvat. Tämä metodi tuottaa epäpuhtauksia kultametalliseoksesta mm. hopeaa.[3]
Käsitelty kultaliuos johdetaan elektrolyysikennoon, jossa Au(I)ionit pelkistyvät metalliseksi kullaksi.lähde?
Nikkeli on alkuaine, jota löytyy luonnosta. Nikkelin elektrolyysillä valmistetaan katodinikkeliä. Tässä menetelmässä tasavirtaa syötetään liukenemattoman lyijyanodin kautta elektrolyyttiin ja sieltä edelleen Nikatodille. Liuottamossa valmistettu ja uutoissa puhdistettu nikkeliliuos eli katolyyttiliuos. Elektrolyysin prosessissa sähkövirran avulla nikkeliionit pelkistyvät liuoksesta katodin pinnalle.[4]
Muita teollisia prosesseja, joissa hyödynnetään elektrolyysiä, ovat useiden metallien, kuten kaliumin, kalsiumin, kloorin, kuparin, litiumin, magnesiumin ja natriumin, valmistus elektrolyysin avulla.[2]
Metallien elektrolyyttinen puhdistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elektrolyyttisen puhdistuksen prosessissa epäpuhdas metalli kytketään positiiviseen napaan ja puhdas negatiiviseen. Elektrolyyttisessa puhdistuksessa voidaan käyttää kestokatodeja. Siinä epäpuhtaan metallin atomit alkavat hapettua ja liueta nesteeseen positiivisiksi ioneiksi. Nämä positiiviset ionit liikkuvat kohti negatiiviseen napaan kiinnitettyä puhdasta metallilevyä. Ionit pelkistyvät sen pinnalle muodostaen lisää puhdasta metallia. Anodilta irronneet elektronit pelkistävät katodille saapuneet ionit. Pelkistys tapahtuu aina toisen aineen hapetuksen aikana.[5][6][7]
Kts. Kuparin elektrolyyttinen puhdistus.
Metallien elektrolyyttinen pinnoitus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elektrolyyttisellä pinnoituksella voidaan metalliesineet päällystää ohuella, jopa vain muutaman mikrometrin paksuisella metallikerroksella, joka parantaa esineen korroosioominaisuuksia tai muuttaa pinnan ulkonäköä. Elektrolyyttisessä eli sähkökemiallisessa pinnoituksessa pinnoitettava esine upotetaan metallisuolapitoiseen vesiliuokseen, ja metallipinnoitetta saostetaan esineen päälle sähkövirran avulla. Pinnoituksia voi olla useita kerroksia joko samalla metallilla tai eri metalleilla haluttujen ominaisuuksien saavuttamiseksi. Elektrolyyttisessä pinnoituksessa liuos sisältää metallisuolojen lisäksi happoja, emäksiä, kompleksinmuodostajia, kostutusaineita sekä erilaisia kiiltolisiä. Pinnoitettava esine on katodina ja anodi on joko saostettavaa metallia tai liukenematonta ainetta. Liukenemattomat anodit voivat olla grafiittia, platinaa, lyijyä tai ruostumatonta terästä.[7][8][9]
Metallien elektrolyyttiselle pinnoitukselle on monenlaisia käyttökohteita. Elektrolyyttisessä pinnoituksessa puhdistetun metallin pinnalle pelkistetään sähkövirran avulla toista metallia oleva pintakerros. Tämä pinnoitus suojaa metallia mm. kosteuden ja hapen vaikutuksilta. [2][6][7][9]
Teräs voidaan esimerkiksi päällystää kromilla tai tinalla, jotka reagoivat herkästi hapen kanssa, jolloin teräs saa suojaavan oksidipinnan. Kromauksessa tai tinauksessa pinnoituksessa metalli päällystetään joko kromilla tai tinalla, jotka reagoivat herkästi hapen kanssa. Metalli saa suojaavan oksidipinnan. Oksidipinta on tehokas suoja metallien korroosiota vastaan.[2][6][7][9]
Sinkityksessä metallin pinta päällystetään sinkkikerroksella, joka antaa mm. suojan korroosiolta. Kuparipinnoite, eli kuparointi toteutetaan teollisuudessa kuparointikylvyn avulla. [7],
Elektrolyysiä käytetään metallien yhteydessä myös silloin, kun halvoista metalleista tehtyjä esineitä päällystetään toisilla metalleilla - esimerkiksi galvanoitu teräs on terästä, joka on päällystetty elektrolyyttisesti sinkillä. Sinkkikerroksen ansioista galvanoitu teräs kestää korroosiota paremmin kuin galvanoimaton teräs.[2]
Teollinen elektrolyysi Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa elektrolyysillä puhdistetaan/valmistetaan:
| Elektrolyysi | Raaka-aine | Yhtiö | Paikkakunta | Muuta |
| Cu | Kuparirikaste, metalliromu, sakka | New Boliden | Pori[10] | Kestokatoditekniikka, jalometallien talteenotto[11] |
| Zn | Sulfidinen rikaste (SWE, IRL, FIN) | New Boliden | Kokkola[12] | Maailman 4. suurin sinkkitehdas vuonna 2011[13][14] |
| Ni | Nikkelirikaste
(RSA, BRA, FIN, AUS), Nikkelisulfaatti |
Norilsk Nickel | Harjavalta[15] | |
| Co | Ylijäämät, sivutuotteet | Freeport Cobalt | Kokkola[16] |
Kuparin, sinkin ja nikkelin valmistus on nykyisin paljolti tuontirikasteiden varassa: vuonna 2013 kuparirikasteen omavaraisuusaste oli 27 %, sinkkirikasteen 12 % ja nikkelin 58 %. Suomesta vietiin vuonna 2014 metallirikasteita 180 miljoonalla eurolla, kun niiden tuonnin arvo oli 1,8 miljardia euroa.[17]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Otavan Iso Fokus, 1. osa (AEl), s. 604, art. Elektrolyysi. Otava, 1973. ISBN 951-1-00273-2.
- ↑ a b c d e Steven Zumdahl: Chemical Principles, Cengage Learning, 2012. ISBN 1111580650
- ↑ Kulta, Au www02.oph.fi. Arkistoitu 29.5.2015. Viitattu 29.5.2016.
- ↑ Norilsk Nickel - Tuotantoprosessi norilsknickel.fi. Arkistoitu 23.5.2016. Viitattu 29.5.2016.
- ↑ Norilsk Nickel - Content search www.norilsknickel.fi. Viitattu 29.5.2016.[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c Pinnoitus Helin - Teknistä pintakäsittelyä monipuolisesti ja tasalaatuisesti. Pinnoitus Helin. Viitattu 29.5.2016. fi-FI
- ↑ a b c d e Hakkarainen Marjatta, Mortimer Charles E.: suom. Kemia Chemistry, s. 255-288. Gummerus,, 2001.
- ↑ Elektrolyyttinenpinnoitus 2007. Arkistoitu 9.11.2016. Viitattu 29.05.2016.
- ↑ a b c Alumiinin prosessointi www.helsinki.fi. Viitattu 29.5.2016.
- ↑ Fi Harjavalta Råmaterial partner.boliden.com. Arkistoitu 30.6.2016. Viitattu 29.5.2016.
- ↑ Työ- ja elinkeinoministeriö: Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Konserni 22/2015 Metallien jalostus Suomessa: nykytila ja tulevaisuuden haasteet, s. 47. Edita Publishing Oy / Ab, 2015. ISBN 9789522279743 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Fi Kokkola råmaterial partner.boliden.com. Arkistoitu 29.6.2016. Viitattu 29.5.2016.
- ↑ Fi Kokkola Yleistä (vanhentunut linkki) partner.boliden.com. Arkistoitu 30.6.2016. Viitattu 29.5.2016.
- ↑ Sinkkitehtaalla kirjattiin uudet ennätykset, yle.fi, uutiset 11.2.2011, viitattu 15-9-2024
- ↑ Norilsk Nickel - Raaka-aineet www.norilsknickel.fi. Arkistoitu 1.7.2016. Viitattu 29.5.2016.
- ↑ Chemical | Freeport Cobalt www.freeportcobalt.com. Arkistoitu 19.6.2016. Viitattu 29.5.2016.
- ↑ Heikkinen, Veikko & Loukola-Ruskeeniemi, Kirsti: Metallien jalostus Suomessa nykytila ja tulevaisuuden haasteet Työ-ja elinkeinoministeriön julkaisuja. 22/2015. Työ-ja elinkeinoministeriö konserni. Viitattu 29.05.2016.