Elävien runoilijoiden klubi
Elävien runoilijoiden klubi oli Nuoren Voiman Liiton ja WSOY:n perustama klubi, joka ajoi runouden asiaa.[1] Ensimmäisen vuoden aikana klubiin liittyi 900 jäsentä[2].
Vuosien mittaan klubi järjesti tapahtumia ja osallistui tapahtumiin. Vuonna 1995 klubi järjesti raitiovaunuajelun, joka kiersi Helsinkiä samalla kun runoilijat esittivät runojaan.[3] Vuonna 2002 klubi järjesti m/s Natalialla risteilyn, jonka teema oli hyppy tuntemattomaan[4] Se oli mukana Kuhmon kamarimusiikkifestivaalilla, jonka kanssa yhteistyö alkoi 1990-luvulla.[5]
WSOY julkaisi klubin nimissä Motmot. Elävien runoilijoiden klubin vuosikirjaa, myöhemmin nimellä Motmot. Runouden vuosikirja'. Sisällöstä vastasi Nuoren Voiman Liitto. Klubi järjesti klubi-iltoja, ja sen nimissä oli kirjakerho. Jäsenmaksu oli aluksi 200 markkaa, ja sitä vastaan klubilainen sai vuodessa neljä suomalaisen kustantajan uutuusrunokokoelmaa, joista yksi käännöslyriikkaa. Klubin avajaiset pidettiin 29. tammikuuta 1994 Helsingissä ravintola Laulumiehissä.[1]
Kullakin MOTMOT-vuosikirjalla on teema, jota käsitellään essein, runoin ja arvosteluin.[6] Vuosikirja ilmestyi 1994–2007.[7]
Vuosikirjojen lisäksi ilmestyi Elävien runoilijoiden klubi jo vuodesta 1994 : oikopolku runouteen (WSOY), joka on 30 sivuinen kuvitettu julkaisu.[8]
Hannu Kankaanpää ei innostunut klubista, vaikka hänkin näki että se oli runouden uuden nousun taustalla. Hänen mukaansa:
»[A]nti oli – – hieman paradoksaalinen. Samalla, kun se onnistui joksikin aikaa lähestulkoon kaappaamaan julkisuuden ja asiantuntijuuden monopolin itselleen, pimeys sen valopiiriin kuulumattomien runoilijoiden päällä vastaavasti syveni. Klubi tukeutui alusta alkaen kustantajista suurimpaan ja mahtavimpaan, joten kovin vaihtoehtoinen liike se ei aktiivisuudestaan huolimatta aina ollut, hyvä markkinakanava sentään.[9]»
Klubia pidettiin vastareaktiona sille, että Finlandia-palkinto rajattiin romaanikirjallisuuteen.[10]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Kimmo Oksanen, Runoilijat perustivat klubin Lyriikalla on Suomessa lukijoita, ostajat ja kustantajat puuttuvat (Tilaajille) Hs.fi 28.1.1994, viitattu 21.10.2024
- ↑ WSOY:n vuosikertomus WSOY s. 24 (pdf)
- ↑ Kimmo Oksanen, Elävien Runoilijoiden Klubin ratikka-ajelu Helsingissä oli hikinen suksee Runo matkusti ratikassa, (Tilaajille) Helsingin Sanomat 12.6.1995, viitattu 21.10.2024
- ↑ Kuultua, City 21.6.2002, viitattu 21.10.2024
- ↑ Historia 1990-luku Kuhmo Festival, viitattu 21.10.2024
- ↑ Motmot : runouden vuosikirja 2006 Finna.fi, viitatu 21.10.2024
- ↑ Finna.fi, hakusana MOTMOT
- ↑ Elävien runoilijoiden klubi jo vuodesta 1994 : oikopolku runouteen, Finna.fi, viitattu 21.10.2024
- ↑ Hannu Kankaanpää "Marginaalin marginaalissa", teoksessa: Tarja-Liisa Hypén, Kirjan matka tekijöiltä lukijalle Tampere University Press 2007 s. 38 ISBN 978-951-44-7059-2 (pdf) ISBN 978-951-44-6854-4
- ↑ Terhi Leppäaho, Kiitosta kiinnostavimmalle kirjallisuudelle. s. 155 Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto 2018 ISBN 978-952-61-2962-4 (nid.); ISBN 978-952-61-2963-1 (PDF)