Elämä koskettimilla
| Elämä koskettimilla | |
|---|---|
| Les portes tournantes | |
 |
|
| Ohjaaja | Francis Mankiewicz |
| Käsikirjoittaja |
Francis Mankiewicz Jacques Savoie |
| Tuottaja | René Malo |
| Säveltäjä | François Dompierre |
| Kuvaaja | Tamás Vámos |
| Leikkaaja | André Corriveau |
| Pukusuunnittelija | François Barbeau |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
Kanada Ranska |
| Tuotantoyhtiö |
National Film Board of Canada Association coopérative de productions audio-visuelles |
| Levittäjä | Les Films Séville |
| Kesto | 101 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | ranska |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Elämä koskettimilla (Les portes tournantes) on Francis Mankiewiczin ohjaama kanadalais-ranskalainen draamaelokuva vuodelta 1988. Naispuolisesta jazzpianistista kertovan elokuvan päähahmoa Céleste Beaumontia näyttelee Monique Spaziani, hänen poikaansa Gabriel Arcand, pojanpoikaansa François Méthé ja tämän äitiä Miou-Miou.[1]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ikääntyvä jazzpianisti Céleste Beaumont alkaa koota muistojaan ja päiväkirjojaan ja lähettää niitä täynnä olevan matkalaukun jo varhain hylkäämälleen pojalle, hiljaiselle taiteilijamiehelle joka ei muista äidistään juuri mitään. Äiti muistelee uransa alkua 1920-luvun mykkäelokuvien säestäjänä, avioliittoaan rikkaan miehen vaimona ja paluuta pianistiksi toisen maailmansodan jälkeisen New Yorkin jazzklubeilla. Matkalaukun käsiinsä saaneet poika ja pojanpoika yrittävät saada selvää Célesten elämän ratkaisuista ja muusikonuran vaatimista uhrauksista.[1]
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuva oli ehdolla viidessä sarjassa kanadalaisessa Genie-elokuvagaalassa. Voitto tuli puvustuksesta sekä näyttelijä Rémy Girardille sivuosasta. Cannesissa elokuva kilpaili Un certain regard -sarjassa[2] ja sai ekumeenisen juryn erikoismaininnan.lähde?
Elokuva esitettiin Suomessa Yle TV2 -kanavalla huhtikuussa 1992. Helsingin Sanomien Mikael Fräntin mielestä Elämä koskettimilla on ajatuksella, huolella ja tunteella tehty laatuelokuva, joka käsittelee ihmisen valintoja ja mahdollisuuksia tarttua tilaisuuteen. Samalla se on hänestä kunnianosoitus musiikille ja mykän filmin aikakaudelle.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Fränti, Mikael: Tunteellinen kanadalaisfilmi jazzpianistin päiväkirjamuistoista ja elämästä koskettimilla. Helsingin Sanomat, 30.4.1992, s. 47. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Les portes tournantes festival-cannes.com. Viitattu 4.10.2024.