Elämä Marsissa

Hubble-avaruusteleskoopin ottama valokuva Marsista vuonna 1999.

Taiteilijan näkemys maankaltaistetusta, veden ja orgaanisen aineen peittämästä Marsista.

Mars on aurinkokunnan neljäs planeetta Auringosta lukien, ja Maan tavoin kiviplaneetta. Sen läheisyys ja samankaltaisuus Maahan ovatkin nostaneet esille kysymyksen elämästä Marsissa. Jo varhaiset tähtitieteilijät esittivät, että planeetan pinnalla voisi olla älykästä elämää, ja esimerkiksi Marsin kanavia arveltiin älykkäiden elämänmuotojen aikaansaannoksiksi. Vaikka nykyään tiedetään varmasti, että älykästä elämää ei planeetalla ole, ei pieneliöiden mahdollisuutta planeetalla ole poissuljettu. Nykyään Marsista etsitäänkin aktiivisesti elämälle soveltuvaa nestemäistä vettä ja eloperäisiä kemiallisia merkkejä. Toistaiseksi pieneliöitä ei ole löydetty.

Vesi on elämän edellytys, ja muinaisessa Marsissa arvellaan olleen paikoittain jopa kilometrin syvyisiä meriä. Lisäksi on mahdollista, että nestemäistä vettä olisi edelleen planeetan kuoren alla. Tämän takia elämän etsintä planeetalla jakautuu muinaisen fossiloituneen ja nykyisen elämän etsintään. Myös kysymys muinaisesta elämästä planeetalla on edelleen avoin.

Tutkimuksen historia

Marsissa olevan elämän mahdollisuutta on pohdittu ja tutkittu jo vuosisatojen ajan. 1800- ja 1900-luvuilla jotkut tähtitieteilijät uskoivat näkevänsä Marsissa kanavia, jotka olisivat avaruusolentojen kastelujärjestelmiä. Ajatuksen teki erityisen tunnetuksi kirjailija ja harrastelijatähtitieteilijä Percival Lowell. Nykyään tiedetään kanavien olevan luonnon muodostamia.

Ensimmäinen Marsia kuvannut luotain, Mariner 4, paljasti vuonna 1965 planeetan pinnan Kuun pinnan kaltaiseksi: se oli kuiva ja kylmä. Vuonna 1976 Viking 1 ja 2 -luotaimet etsivät pieneliöitä planeetan pinnalta. Tulokset olivat negatiivisia. Elämän merkkien etsintä Marsissa jatkuu edelleen erilaisilla, yhä kehittyneemmillä luotaimilla.

Elinkelpoisuus

Veden arvioituja määriä Marsissa viime vuosimiljardeina.

Planeetan soveltuvuus elämälle riippuu monesta tekijästä, kuten veden ja ravinteiden saatavuudesta, lämpötilasta, energianlähteestä ja suojasta avaruudesta tulevaa säteilyä vastaan.

Muinainen Mars

Vahvat todisteet (joista tärkeimpiin kuuluvat Mars Global Surveyor -luotaimen tekevät havainnot) puhuvat sen puolessa, että muinaisessa Marsissa on ollut nestemäistä vettä. Erityisesti pohjoisosia on peittänyt paikoittain jopa kilometrin syvyinen meri. Vesi alkoi haihtua noin miljardi vuotta sitten ilmakehän ohentumisen ja planeetan viilenemisen seurauksena.

Curiosity-mönkijän vuonna 2013 tekemien kivianalyysien mukaan muinainen Mars olisi soveltunut pieneliöille. Mönkijä löysi kostean ympäristön savimineraaleja sekä joitakin elämän perusrakenneaineita: rikkiä, typpeä, vetyä, happea, hiiltä ja fosforia planeetan muinaisista sedimenttikivistä. Myös alueen soveltuvuus elämälle arvioitiin hyväksi: muinainen, kostea elinympäristö ei liene ollut liian hapettava, hapan tai suolainen. Alue lienee kuivunut järvenpohja.

Nykyinen Mars

Jos tarkastellaan vain planeetan fyysisiä ominaisuuksia, Marsin nykyinen soveltuvuus elämälle on kyseenalainen. Se ei ole selkeästi liian kuuma tai kylmä elämälle, mutta jos elämää planeetalla on, sen elämänmuodot ovat luultavasti ekstremofiilejä. Fyysistä maankaltaisuutta mittaavalla Earth Similarity Indexillä, jossa Maata vastaa luku 1, Marsin pinnan arvo on hieman yli 0,6. Toisaalta planeetan sisäosat saavat arvokseen yli 0,8. Indeksi on kuitenkin tarkoitettu käytettäväksi vähemmän tutkittujen eksoplaneettojen asutettavuuden ensimmäiseen arviointiin.

Kemialliset jäljet

Etelämantereelta löytyneestä marsilaisesta meteoriitista ALH 84001 epäiltiin aluksi löytyneen elämän merkkejä.

ALH 84001 on Etelämantereelta löytynyt marsperäinen meteoriitti. Vuonna 1996 tutkijaryhmä väitti, että siinä olisi mikroskooppisia, fossiileja muistuttavia rakenteita. Löytö sai osakseen sekä kannatusta että kritiikkiä; esimerkiksi meteoriitin saastuminen Maahan putoamisen jälkeen olisi ollut mahdollista, ja myös mikrofossiilien kokoa pidettiin liian pienenä. Myöhemmin samankaltaisia kuvioita löydettiin myös kahdesta muusta meteoriitista: Etelämantereelta löytyneestä Yamato 593:sta ja Egyptiin 1900-luvun alussa pudonneesta Nakhlasta.

Vuonna 2004 varmistettiin, että Marsin kaasukehästä oli löytynyt pieni määrä metaania (noin 10 osaa miljardissa). Koska metaanin tulisi säilyä planeetan kaasukehässä vain muutamia satoja vuosia, sen synnyn tulisi olla vakaata, että sitä olisi kaasukehässä pysyvästi. Arveltiin, että metaani olisi seurausta mikroskooppisten elämänmuotojen toiminnasta planeetan kuoren alla.

19. syyskuuta 2013 julkaistiin uudemman Curiosity-mönkijän havaintoihin perustuva tutkimustulos, jonka mukaan metaania olisi kaasukehässä vain murto-osa aiemmin Maasta tai avaruudesta käsin tehtyihin havaintoihin verrattuna. Joulukuussa 2014 Curiosity löysi kivinäytteestä metaania ja perkloraattia. Jälkimmäinen yhdiste voi estää orgaanisen aineksen tunnistamisen. Kiven alkuperästä ei ole varmuutta.

Katso myös

• Astrobiologia
• Elinkelpoinen planeetta
• Maan ulkopuolinen elämä
• Marsilaiset
• Marsin asuttaminen
• Panspermia

Aiheesta muualla

• Could Mars Rover Curiosity Infect Mars? (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Life on Mars Likely, Scientist Claims (englanniksi)
• Uudet todisteet tukevat teoriaa: Maan elämä syntyi Marsissa
• Elämää Mars planeetalla? (Arkistoitu – Internet Archive)