Eläintarhatarina
| Eläintarhatarina | |
|---|---|
| The Zoo Story | |
 Näytelmän produktio Luxemburgissa 2007, rooleissa Paul Christophe ja Pitt Simon. |
|
| Kirjoittaja | Edward Albee |
| Kirjoitettu | 1958 |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Tapahtumapaikka ja -aika | nykyaika, Central Park |
| Kantaesitys | 1959 |
| Kantaesityspaikka | Länsi-Berliini |
| Henkilöt | |
| Henkilöt |
|
Eläintarhatarina (The Zoo Story, alun perin Peter and Jerry) on Edward Albeen ensimmäinen, yksinäytöksinen näytelmä, jonka hän kirjoitti vuonna 1958 vain kolmessa viikossa.[1] Puistonpenkillä tapahtuvaksi kahden miehen keskusteluksi tiivistetty näytelmä tutkii eristäytymisen, yksinäisyyden ja ymmärretyksi tulemisen teemoja nykyajan epäinhimillistävässä kaupallisessa maailmassa.
Kun New Yorkin teatterituottajat eivät kiinnostuneet näytelmän tuotannosta, se sai kantaesityksensä Länsi-Berliinin Werkstatt-teatterissa 28. syyskuussa 1959 kaksoisnäytöksessä, jonka toinen näytelmä oli Samuel Beckettin Viimeinen ääninauha. Yhdysvalloissa Eläintarhatarina esitettiin ensi kerran Provincetown Playhousessa 1960, pääosissa William Daniels ja George Maharis.[2]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Peter ja Jerry tapaavat puistonpenkillä New Yorkin Central Parkissa. Peter on keski-ikäinen kustannusyhtiön johtaja, jolla on vaimo, kaksi tytärtä, kaksi kissaa ja kaksi papukaijaa. Jerry on eristäytynyt ja katkeroitunut mies, joka hakee epätoivoisesti keskustelukumppania. Hän pakottaa Peterin kuuntelemaan tarinoita elämästään, käynnistään Central Parkin eläintarhassa ja siihen johtaneista syistä. Näytelmä tapahtuu reaaliajassa, ja sen ironinen huumori ja dramaattinen jännite tiivistyvät lopussa, kun Jerry saa Peterin alentumaan omalle villieläimen kaltaiselle tasolleen.
Jerry yrittää työntää Peteriä pois penkiltä ja vaatii häntä taistelemaan reviiristään. Kun Peter yrittää tehdä lähtöä, Jerry vetää yllättäen esiin veitsen, mutta pudottaa sen tahallaan maahan Peterin ulottuville. Kun Peter sitten pitelee veistä puolustautuakseen, Jerry hyökkää päin veistä ja tulee sen lävistämäksi. Hän jää penkille verta vuotavana, ja Peter lähtee pelästyneenä karkuun.
Myöhempi kaksinäytöksinen versio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Edward Albee kirjoitti lähes 50 vuotta myöhemmin näytelmään ensimmäisen näytöksen Homelife, jonka tapahtumat edeltävät toisen näytöksen puistonpenkkikohtausta ja jossa nähdään kolmantena henkilönä Peterin vaimo. Samalla Albee ilmoitti, ettei alkuperäistä yksinäytöksistä versiota saa enää esittää ammattiteattereissa.
Kaksinäytöksinen versio Edward Albee’s At Home at the Zoo esitettiin San Franciscon American Conservatory Theaterissa kesäkuussa 2009, sitten New Yorkin Second Stage Theaterissa ja Seattlen Theater Schmeaterissa.
Viittauksia näytelmään muissa teoksissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eläintarhatarina on keskeisessä roolissa marokkolaisen Yūsuf Fāḍilin romaanissa Qiṣṣat hadīqat al-ḥayawān (”Eläintarhatarina”, 2008), joka kertoo teatteriammattilaisten elämästä 1970-luvun Marokossa ja marokkolaisten elämästä Pariisissa. Romaanin päähenkilöt yrittävät esittää näytelmää, mutta käsikirjoituksesta puuttuu pari olennaista sivua.
Eläintarhatarinaan viitataan myös yhdysvaltalaisessa komediaelokuvassa Äksyt vanhat herrat (1993).
Suomalainen televisionäytelmä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen Televisio teki näytelmästä Sirppa Sivori-Aspin ohjaaman 55-minuuttisen televisionäytelmän vuonna 1965, näyttelijöinä Lasse Pöysti (Peter) ja Ville-Veikko Salminen (Jerry).[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Reuben, Paul P. "Chapter 8: Edward Albee.", Perspectives in American Literature – A Research and Reference Guide.
- ↑ Plays Produced in the Provincetown Playhouse in 1960s Chronological, Provincetown Playhouse.
- ↑ Eläintarhatarina, Česko-Slovenská filmová databáze © 2001-2014 POMO Media Group s.r.o. Viitattu 5.10.2014.
